tiistai 8. syyskuuta 2015

Tervetuloa syyskuu!

On tämäkin. Ympärillä kaikkia harmittaa, kun kesä ja lämpimät säät loppuivat jo. Toki kesä on mukavaa aikaa, mutta meidän perheessä otetaan kyllä jo riemulla syksy vastaan. Tässä talossa ei liiemmin kaivata noita yli 24 let's go -asteita, vaan me arktiset lapset tykätään niiiiiin paljon enemmän tästä, kun ilmat viilenevät.


Lisäksi syksy voi parhaimmillaan olla ihan valtavan kaunista aikaa. Toivottavasti lehdet jaksaa riippua puissa vielä sen verran, että niiden väriloistosta saa nauttia pitkälle yli syyskuun. V on nauttinut viime päivät ehkä eniten seikkailuista omalla takapihalla. Hassua, mutta tämä pieni mies näyttää vasta hoksanneen, että tuossahan on ihan ikkunan takana vaikka kuinka mielenkiintoinen metsäkaistale, jossa riittää tutkittavaa moneksi päiväksi.




Vireyttä syksyyn meillä on lähdetty hakemaan myös lenkkipoluilta koko perheen voimin. Tähän asti olemme juosseet M:n kanssa lähinnä erikseen (eikä vähiten siksi, että suoraan sanottuna en pysy M:n perässä millään). Joitakin viikkoja sitten kokeilimme, tulisiko meistä edes suhteellisen tasavertaiset lenkkeilijät, jos M:n eteen laitettaisiin 22kg tavaraa: eli lastenvaunut ja pieni poika sinne istumaan. Kokeilu osoittautui tosi hyväksi ideaksi, ja nyt ollaan jo monina iltoina lähdetty yhdessä ulos juoksulenkkareissa. Isin ja äidin lisäksi näistä lenkeistä nauttii myös V. Näitä paikallisia lenkkimaisemia kelpaa vaunuistakin katsella.




Voitin tässä taannoin blogiarvonnan Johannan blogista: Jos sun lysti on - käsityöblogi
Näiden ihanan pehmeiden lankakerien, ja maistuvan valkoisen teen kera kelpaa päättää yksi jos toinenkin sateinen syysilta.



Näissä merkeissä meillä on otettu nyt syksy innolla vastaan. Mistä sinä syksyssä nautit?

parhain terkuin
-Laura



tiistai 25. elokuuta 2015

Kymmenen oppia pojalta äidille

 

Uskomatonta mutta totta! Meidän pieni V on tänään jo vuoden ja viiden kuukauden ikäinen. Tuohon aikaan on mahtunut ihan suunnaton määrä leikkiä, itkua, naurua, raivoa, hellyyttä, väsymystä, energiaa ja ihan korvaamattomia hetkiä V:n kanssa. V on oppinut meiltä vanhemmilta ja maailmalta jo paljon, mutta ihan yhtä lailla V on opettanut meitä vanhempia. Tänään meidän yhteistä matkaa muistellessani päädyin listaamaan kymmenen keskeisintä oppia tuolta pieneltä pojalta äidilleen.

1. Äiti muista aina suunnitella seuraava päivä ja sen ohjelma etukäteen. Muuten et saa aikaiseksi kanssani mitään.
Ja kun suunnitelmasi on valmis, voit suoraa karsia tuosta listasta puolet. Et millään ehdi tehdä kaikkea suunnittelemaasi, sillä minulla on sinulle luvassa paljon yllätysohjelmaa pitkin päivää.

2. Muista pitää huolta myös itsestäsi, sillä muuten et pysy vauhdissani millään.

3. Minulle ei kannata ostaa valtavaa määrää erilaisia leluja, sillä valikoin todennäköisesti leluista kuitenkin vain muutaman suosikin, joilla jaksankin sitten kyllä leikkiä päivästä toiseen. Loput leluista jäävät pölyttymään lelulaatikkoon. Lisäksi suurimman osan ajasta leikin kuitenkin joko puhelimellasi, kattilankansilla, imurilla, mopilla, tai vaikkapa avainnipullasi.

4. Minun kanssani kannattaa leikkiä ja puuhastella paljon päivän aikana. Muuten tämä minun suunnaton energiamääräni pitää minut hereillä vaikka vuorokauden ympäri.
(no ei kai nyt sentään, muttä välillä se siltä kyllä tuntuu)


5. Pyydä apua silloin kun sitä kanssani tarvitset, äläkä turhaa jää yksin, kun sinua väsyttää. Ihanat ja rakastavat isovanhempani, ja kaikki sinun kullan arvoiset ystäväsi ovat kyllä tukenasi.

6. Anna minun viettää kahdenkeskistä aikaa myös isin kanssa, sillä hänkin on minulle ihan valtavan tärkeä ja rakas ihminen, jota itsekin ikävöin kovasti, kun hän joutuu olemaan töiden vuoksi poissa kotoa. 
Ja meillä on tosi kivaa aina, kun leikimme kahdestaan ulkona, tai huoneessani legoilla.



7. On ihan suotavaa ja sallittua varata minulle myös kaupan pilttisoseita kaappiin siltä varalta, että omat pöperösi eivät minulle maistu.  
Pakkohan minun on kuitenkin syödä.

8. Muista pitää minua silmällä ihan koko ajan, sillä koskaan et voi tietää, mitä opin seuraavaksi. 
Saatan huomaamattasi saada ajatuksen vaikkapa seisoa keinutuolissa, tai kiivetä ruokapöydälle.



9. Opettele elämään hetkessä, sillä pian huomaat, kuinka paljon olen taas kasvanut. 
Et voi matkata ajassa enää taaksepäin vauva-aikaani, etkä tulevaisuudessa enää saa juuri tätä hetkeä kanssani takaisin. Nauti taaperoajastani NYT!

10. En osaa vielä äiti puhua muutamaa hassua sanaa enempää, mutta voit silti tuntea ja olla varma siitä, että minä rakastan sinua ihan yli kaiken tässä maailmassa!<3 
Olet minulle ihan yhtä tärkeä, kuin minäkin olen sinulle äiti.

Lämmintä elokuista päivää sinulle
-Laura

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pojan oma valtakunta

Tällainen tuli meidän V:n omasta huoneesta. Oma lähtökohtani pojan huoneen sisustuksessa oli ja on se, että lapsi ei kuulu sisustukseen! Kaikki sisustusvalinnat (erityisesti) tässä huoneessa on tehty V:n omia mieltymyksiä ajatellen. Lelut sinne, mistä pienen miehen on helppo ne saada, tarpeeksi tilaa leikkiä, ja vaikka lempparilelut olisivat kuinka rumia tahansa, ne saa olla näkösällä, jos V niin itse tahtoo. Myös värimaailmaa miettiessämme päädyimme tähän perinteiseen poikien huoneen siniseen väriin, koska V:n väri on ihan ehdottomasti sininen. Oli lopulta aika vaikeaa löytää sellainen sininen maalisävy, joka ei tekisi huoneesta liian tummaa. Tonttimme on melko varjoisa ja metsäinenkin, joten ylipäätään kaikkien huoneiden värimaailmasta oli pakko tulla aika vaalea.


Valitsimme Tikkurilan maalisävyistä raikkaan "kaiku" sävyn. Vielä maalatessamme huomasimme kuitenkin, että oli maalisävy mikä vain sininen, lopputuloksesta voisi jäädä siltikin liian tumma. Lopulta päätimme jättää yhden seinistä valkoiseksi. Tälle seinälle täytyy vain kehitellä jotakin nättiä, ja V:lle mieluista. Mitähän se olisi? Ideoita otetaan vastaan. :)


Tähänkin lopputulokseen olen silti jo tyytyväinen. Pojan oma sänky puuttuu huoneesta vielä, sillä toistaiseksi V on nukkunut edelleen vanhempien makuuhuoneessa. Sekin hyvä puoli tuossa nukkumisjärjestelyssä on, että nythän täällä mahtuu paremmin leikkimään, ja legotkin saa mukavasti levitettyä ihan melkein koko lattian leveydeltä. ;)

Mukavaa sunnuntaita sinulle
- Väinölän väki

perjantai 21. elokuuta 2015

Näitä päiviä lisää kiitos!

Onkohan tässä blogissa vielä yhtäkään sellaista postausta, jossa en valittelisi kiireestä? Ei taida olla. Vaikka tämä näyttääkin kuvien perusteella tällaiselta "olen aloittanut elämäntaparemontin" -tyyppiseltä kirjoitukselta, kyse ei ole siitä. (vaikka semmoinenkin varmaan olisi paikallaan) Sen sijaan kyseessä on lyhyt kooste meidän eilisestä päivästä, joka oli kaikkea sitä, mitä olen jo pitkään kaivannut: kiireettömyyttä, ystäviä, liikuntaa ja aikaa perheen kesken.

Aamu alkoi normaaliin tapaan jo ennen kahdeksaa, kun V päätti, että myös äidin on aika herätä. Sen sijaan, että olisimme nousseet tuosta saman tien aamupuuron keittoon, nappasin samsungin tyynyn alta, ja nostin pojan viereeni katselemaan youtubesta traktorivideoita siksi aikaa, että myös äiti jaksaa herätä. (Ihan kaikille taaperopoikien äideille tiedoksi: John Deere, Massey Ferguson ja Valmet toimivat aina!)


Traktorit jaksoivat ihmetyttää miestä siinä määrin, että sain paitsi keittää, myös syödä oman puuroni ja juoda kahvini kaikessa rauhassa. V:n aamupalahetken jälkeen meillä oli ilo saada oma kummityttöni ja hänen rakas äitinsä kylään<3 Koko aamupäivä ennen päikkäreitä menikin vauhdikkaasti leikin ja jutustelun merkeissä.

Yleensä M:n saapuessa kotiin meillä tehdään työnjako siitä, kumpi tekee seuraavaksi mitäkin. Jos toinen laittaa tiskit ja pyykit, niin toinen sillä aikaa ruokkii pojan ja vaihtaa hänelle myös vaipan. Sitten lähdetään kauppaan, tai imuroidaan, tai tai tai... No tuotahan perheen arki pitkälti oikeasti on, ja mielestäni arjesta pitää osata nauttia myös ihan sellaisenaan. Mutta mitä sitten, jos ne pyykit jää joskus laittamatta, tai jos nyt kerran unohdat paistaa sen jauhelihan, joka piti viimeistään tänään laittaa.

Sekä pyykit, että jauhelihan paistamiset unohtuivat to do -listalta eilen. Yleensä meillä on aikaa lenkkeillä vain yksinään, mutta eilen Väinölän väki vetäisi yhdessä jalkaan lenkkarit, ja lähti juoksemaan koko perheen voimin (toki V toimi valmentajana, ja komensi vanhempiin vauhtia vaunuistaan käsin). 

On hyvä joskus vapauttaa itsensä niistä arjen vaatimuksista, jotka voi ihan hyvin siirtää huomiseen (vaikka tässä tapauksessa se jääkaappiin jäänyt jauheliha on kyllä menetetty tapaus). Sen sijaan voi välillä antaa itselleen aikaa keskittyä siihen, mikä on ihan oikeasti tärkeintä. <3 Kun minulla kerran on näitä korvaamattomia ystäviä ja maailman ihanimmat mies ja poika, niin miksi en keskittyisi välillä vain nauttimaan heidän seurastaan? Ja voi kuinka paljon eilisen hetket leikkikentällä ja lenkkipolulla antavatkaan voimaa tuleviin päiviin, jolloin on taas aika pakertaa sen ihan perus arjen parissa.

Vaikka kokemukseni eilisestä oli mitä parhain, tartun silti tänään jo koulutöihin, pyykkeihin, imuriin ja moppiin. Kun hoitaa arkensa askareet kunnialla, on taas lupa nauttia yksi jos toinenkin tällainen rennompi päivä.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Illan tullen

Viime päivien säät ovat suosineet sen verran hyvin, että sisällä emme ole V:n kanssa viihtyneet päiväsaikaan. Nämä loppukesän lämpimät päivät tykkään jo itsekkin viettää ulkosalla, sillä syksyn tuntua on jo sopivasti ilmassa. Mieltymykseni syksyyn alkaa näkyä jo meillä sisälläkin sen verran, että kynttilöitä tulee sytyteltyä sinne tänne, kun ilta koittaa.

Alkakoon katsaus uuteen kotiimme keittiöstä, joka on tällä hetkellä kaikista huoneista eniten valmis. Eniten tykkään fiilistellä kettiössämme iltaisin, sillä silloin on hyvä syy nauttia myös tästä huoneen valaistuksesta.


Itse en ole keittiömme kaakeleiden, enkä keittiökaappien värin suurin fani. Onneksemme pikkuinen ruokailuryhmämme sopii väritykseltään keittiöön mainiosti. Lisäksi M löysi ja valitsi keittiöömme täydellisesti sopivan tapetin. Itse olisin valinnut aivan toisenlaiset seinäpaperit keittiöömme, mutta tähän lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 


Kuvat ovat toki vain kurkkaus keittiöstä, mutta huoneen yleisilme välittyy näistä hyvin. Vielä täälläkin on toki tehtävää, sillä parhaillaan keittiö toimii myös väliaikaisena pyykkihuoneena, koska kodinhoitotiloissamme vallitsee edelleen hallitsematon kaaos muuttomme jäljiltä. Tästä syystä päätin vähän rajoittaa tätä ensimmäisen huonepostauksen kuvakulmaa. :D


P.S. Viimeinkin minulla on olemassa tila, johon tämä isoäitini vanha Arabian käsinmaalattu maljakko oikeasti sopii. Voipa ihminen olla pienistäkin asioista onnellinen. ;)

Aurinkoista kesäpäivää sinulle!
- Laura


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Rästitöitä tekemässä

Viimeisimmässä postauksessani noin ikuisuus sitten lupasin, että uutta postausta tulisi pian... No eihän siitä mitään tullut. Mutta syy on hyvä. Minua nimittäin ahdisti koko kevään ajan suunnattomasti ajatus siitä, että nuo tekemättömät koulutyöt eivät katoa, vaikka kuinka sitä toivoisin. 

Jos olisin odottanut koko kesän ja vain lomaillut V:n kanssa, olen melko varma, etten olisi pystynyt nauttimaan yhdestäkään kesäpäivästä kunnolla, sillä tulevalle lukuvuodelle kasautuvat opinnot olisivat vaanineet mieltäni ihan varmasti päivästä toiseen. Siispä tein ratkaisuni, ja päätin omistaa tämän kesän tuon lapsukaiseni ohella opinnoille. En vain jaksanut enää voivotella sitä, kuinka paljon olisi tekemistä tuon valmistumisen eteen. Ja hyvä ideahan tuo oli. Opintopisteitä alkaa ropista ihan pian, ja nyt on jo ahdistus tiessään. Vihdoinkin myös M saa tulla arkisin töistä kotiin astetta seesteisemmän vaimon luo. :D

kuva osoitteesata: https://www.pinterest.com/pin/118852877640652186/

Ja siinäpä se viesti pähkinänkuoressa. 

Kiireisenä tämä arki jatkuu edelleen, mutta tuntuu niin hyvältä, kun voi sanoa päässeensä elämässä jollakin osa-alueella kunnon harppauksen eteenpäin. Tietenkin kolikolla oli tässäkin tilanteessa se kääntöpuoli, ettei tuolle elämän sosiaaliselle puolelle ole juurikaan jäänyt aikaa. Edes tänne en ole saanut aikaiseksi päivittää kuulumisia. Onneksi perheen kesken ollaan saatu yhteistä laatuaikaa silloin tällöin, ja V:n kanssa olen silti saanut viettää aina suuren osan päivästä. Toivottavasti syksy tuo tullessaan enemmän aikaa paitsi perhe-elämälle, myös kaikille ihanille ystäville.

Seuraava postaus sisältääkin sitten jo kuvia kotimme uudesta ilmeestä, joka toki edelleen on aika askeettinen. Kuvat on jo otettunakin, eli toivoa sopii, että postaus löytää tiensä blogiin jopa ihan lähipäivinä.

terkuin
-Laura

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Oma koti kullan kallis

Tässä se nyt on. Meidän oma Väinölä. Kesäkuun alussa saimme talon omaan haltuun, ja viime päivät ovatkin vierähtäneet talolla tapettia repien. Hommaa on edelleen hurjasti ja aikaa rajallisesti, joten kiirettä pitää. Vaikka emme vielä(kään) siis asu uudessa kodissamme, olemme koko perheen voimin jo ulkoilleet yhdessä pihamaalla, jotta pikkuisemmekin pääsisi jo tutustumaan omaan valtakuntaansa. :)

Pihalla liikuskelu on tuonut joka kerta uusia yllätyksiä. Tänä kesänä emme juurikaan koske pihan istutuksiin, sillä on mukava kesän kuluessa nähdä, mitä kaikkea maasta nousee. Tässä taannoin vasta oivalsin mm. takapihaltamme raparperipensaan, josta hetimmiten nappasin muutaman varren mukaan tuliaisiksi mummulaan.
 


Majailemme edelleen välillä minun ja välillä mieheni vanhempien luona. Toimettomana emme toki makoile näissä majapaikoissammekaan, vaan myös perheen pienin pääsee päivittäin puuhastelemaan kaikkea mukavaa. Tässä ollaan istutuspuuhissa mummun terassityömaalla. ;)


 Ihanaa viikkoa sinulle
- Väinölän Laura

perjantai 29. toukokuuta 2015

(sisustus) Inspiraatiota etsimässä


Tällä hetkellä meille on ajankohtaista tämä oman kodin sisustuksen miettiminen. Oma sisustusfilosofiani rakentuu arvostamistani asioista: luonnosta, puhtaudesta, kodikkuudesta, pienestä ja kauniista, kotimaisuudesta, historiasta ja valosta. Toki sisustukseen mahtuu myös maalaisromanttiikkaa ja ripaus moderniakin otetta. En kuitenkaan tahdo, että oma kotini tulee näyttämään sisustusliikkeeltä, tai -lehden kansikuvalta. Oman kodin on oltava asujansa näköinen. Vielä muutama viikko vierähtää, ennen kuin pääsemme näyttämään, mitä se meidän kohdallamme merkitsee. ;)

Olemme rakkaan vanhimman serkkuni kanssa käytännössä kasvaneet yhdessä, ja vuosien myötä olemme oppineet arvostamaan monia samoja asioita. Ja vaikka toisaalta olemme todella erilaisia persoonia, löytyy mm. sisustusfilosofiastamme paljon samaa.  Serkkuni on taitava sisustaja, ja voi kuinka suloisesti hän osaa somistaa esille kaikki itselleen ja perheelleen rakkaat asiat. Tässä muutamia kuvia hänen taidonnäytteestään.




Tämä kodin hengetär keräilee teepannuja, ja sen sijaan, että ne pönöttäisivät tylsästi suljetussa vitriinissä, ne ovat löytäneet paikkansa keskeiseltä paikalta osana keittiötä. Hauskaa muuten, kuinka tapetti pannujen ja purnukoiden taustalla sopii näiden keräilyaarteiden luomaan tunnelmaan. Muistaakseni ainakin yksi kuvan teepannuista on tuotu Venäjältä, ja onhan tässäkin kuvassa vähän sellaista karjalaista twistiä.



Olohuoneeseen on valittu paljon tummia sävyjä, mutta silti tunnelma ei ole missään nimessä synkkä. Ei vaikka mukaan sisustukseen mahtuu myös kallo sarvineen päivineen.


Makuuhuoneeseen on valittu vaaleita sävyjä, ja huone on somistettu yhteensopivilla elementeillä, kuten peili-ikkunalla ja pitsiverhoilla.



Ja tässä ehkä kodin vaikuttavin sisustuselementti Piku. ;)



Hyvää viikonloppua, ja kesän aloitusta
- Väinölän Laura

Vapaapäivä...viikko sitten

Ooops...Did it again! Jälleen tuli tämä pitkä hiljaisuus. Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet meille ihan super kiireisiä, mutta toisaalta viikkojen aikana on saatu paljon aikaan. Päätin nimittäin ottaa pienen spurtin opinnoissa nyt opetusharjoittelun loppuessa. Sain pisteet kotiin harjoittelusta, ja lisäksi viimeistelin 4 muuta kurssia pois päiväjärjestyksestä (vielä tosin pitää toivoa, että kaksi viimeistä tenttiä menivät läpi). 

Mutta tuli tuossa vietettyä yksi vapaapäiväkin kiireiden lomassa. Valitettavasti perheen isä ei ehtinyt mukaan, sillä työt veivät hänet taas koko viikoksi kauas meistä. V:n kanssa saimme silti vietettyä kunnon laatu-aikaa. Aamulla vierailimme omassa mummulassani, ja iltapäivä sujui rattoisasti sekin rakkaiden sukulaisten luona. Iltaan mahtui toki myös aina yhtä arvokasta äidin ja lapsen kahdenkeskistä aikaa<3

Tässä vähän kuvamaistiaisia Väinölän väen vapaapäivästä.


Ihanin mummu loihti meille aamupäiväksi raparperipiirakkaa, joka muuten maistui jo ihan kesältä! Nam!


Pieni V pääsi myös kevään ensimmäiselle puutarhakierrokselle isomummun luona. Harmi kun tuota viherpeukalon vikaa ei ole itselleni siunaantunut yhtään! Oman kotitalomme pihamaallakin on jo jos jonkin näköistä istutusta, mutta saapa nähdä, kuinka kauan ne poloiset selviävät hengissä. Ehkä minunkin olisi aika opetella vähän tuota puutarhahommaa.






Iltapäivän viihdyimme serkkuni luona. Kohdallamme on sattunut niin hyvin, että meidän ikäeromme serkun kanssa on vain 10kk, ja poikiemme ikäero vain 2kk. Ja kuten kuvista huomata saattaa, pojat viihtyvät jo keskenään melkein yhtä hyvin kuin äidit. 

Nappasinpa myös muutaman kuvan serkkuni ihanasta kodista. Ihailen hänen sisustusfilosofiaansa todella paljon, sillä hänen värikäs persoonansa näkyy viehättävällä tavalla ympäri kotia. Nämä kuvat ansaitsevat kuitenkin ihan oman postauksensa, joten lisää seuraavassa.

Parhainta kevätpäivää sinulle toivottaen
- Laura ja V

tiistai 19. toukokuuta 2015

Mummulan elämää

Meidän perhe majailee tällä hetkellä V:n mummulassa, sillä vuokra-asunnosta on luovuttu ja oma koti kaipaa vielä viimeistelyä ennen muuttoa. Tämä paikka on ollut jo opiskeluvuosiemme alusta saakka tukikohtamme, johon olemme olleet aina tervetulleita. 

Ja taas saan laitella teille metsäkuvia paikasta, jossa majailemme, sillä vaikka omakin kotimme sijaitsee (ainakin oman määritelmäni mukaan) maaseudun rauhassa, sijaitsee V:n mummula Väinöläänkin verrattuna niin rauhaisassa paikassa, että tänne ei edes maailman pahuus yllä. Ja sen näkee tämän paikan ihmisistä.























Nuorelle ja kiireistä arkea elävälle perheelle toimiva tukiverkosto on kaiken A ja O. Onneksemme meillä on mieheni kanssa lähellämme paljon heitä, joilla on sydän paikallaan. He ovat niitä, jotka mahdollistavat oman opiskeluni, tukevat vaikeissa paikoissa, kyselevät kuulumisia ja kulkevat monin eri tavoin vierellä koko matkan. Meillä on kova homma M:n kanssa olla yhtäläisesti tukena näille kaikille mahtaville Luojan mestariteoksille, joista saamme joka päivä kyllä kiittää.

Näistä kultaakin kalliimmista ihmisistä kaksi asuu täällä V:n mummulassa. Täällä meidän onkin V:n kanssa hyvä hengähtää nyt, kun opetusharkkanikin on viimein ohitse. (kolme kertaa huraa!) Täällä elämä on pannukakkua ja mansikkahilloa, yhdessä juotuja iltapäiväkahveja, kahden ahkeran ihmisen omia hommia ja mahtavia rupatteluhetkiä. Ja mikä V:n mielestä ihan parasta: Tuffan traktori on täällä! <3




Iloista alkanutta viikkoa myös sinne ruudun toiselle puolelle!

-Väinölän Laura sekä pieni maatalon isäntä V. :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kurkistus Väinölän kulmille

 

Tiedetään. Aloittelevan bloggaajan pahin virhe on vaikeneminen. Virhe tuli tehtyä, mutta nyt koetan korjata tämän valitettavan erheen. :)

Viime sunnuntainen äitienpäivä kului varsin mallikkaasti. Kävimme yhdessä syömässä mieheni perheen ja oman äitini kanssa. Meillä on jo muutaman vuoden ajan ollut tapana käydä yhdessä lounaalla, sillä äin yhdenkään äidin ei itse tarvitse ottaa stressiä kokkailuista, eikä "nuorisollakaan" ole mahdoton kiire syömään toisen äidin patojen äärestä toisaalle.



Tänään ennätimme käydä mallailemassa tapettien mallikappaleita ja maalisävyjä uudessa kodissamme. Kiertelimme samalla pihamaalla, ja nappasinpa muutaman kuvan mitä ihanimmasta takapihastamme, joka on varsin luonnonmukainen.

Itselleni tämä on positiivinen juttu, sillä oma sielunmaisemani on aina ollut metsä. Lapsuuteni suosikkisadut sijoittuivat useimmiten metsiin, ja parhaat leikit leikittiin serkkujen kanssa lähimetsissä. 

Pidän siitä, miltä metsä tuoksuu. Rakastan vihreän eri sävyjä ja sitä, kuinka valo ja varjot vaihtelevat metsämaisemassa. (No huh, olipa runollista) Olen niin onnellinen siitä, että nyt tätä iki-ihanaa metsää löytyy heti ikkunan takana. Niin monet aamukahvit tulee kyllä kesällä nautittua takapihalla kuusipuun katveessa. Siitä olen varma.

Millainen oma sielunmaisemasi on? Oletko niin kutsuttuja meri-ihmisiä, vai lämmittääkö mieltäsi enemmän kenties järvimaisema?




Sielläpä vilahtaa myös pala itse päärakennusta. Kyllä, se on keltainen! ;)



tiistai 5. toukokuuta 2015

Kevättä parhaimmillaan

Nyt viimeistään voi sanoa, että kevät on koittanut myös Väinölän kulmille. Rakastan kevättä! Ja vaikka löydänkin kyllä riemua kesän lämmöstä, sen väriloistosta ja sadepäivistä ihan siinä missä syksyn pimeistä illoista, kuralätäköistä ja ruskastakin, niin keväässä vaan on sitä jotakin. Sellaista kevätsäätä ei nimittäin olekkaan, etteikö täällä maaseudulla voisi painua ovesta pihalle ja nauttia.


Eilen ulkoilimme V:n kanssa monta tuntia päivän aikana. Ensimmäistä kertaa oli niin lämmin, että uskaltauduin jättämään villalapaset ja kypärälakit naulakkoon. Vielä V:n ensimmäisen vuoden jälkeenkin olen edelleen välillä epävarma siitä, mitä pienelle laittaa päälle? Miten pukea poika kevätsäähän niin, ettei tämän olisi liian kylmä, tai vastaavasti liian kuuma? Mitä muut äidit ovat mieltä? Koska on oikea hetki jättää pois rattaista toppapussi ja merinovillapuvut? Mikä teidän perheessä on the celsiuslukema, jolloin ei enää laiteta villasukkia kumisaappaisiin? 

Kuten kuvista näkyy, myös V nauttii keväästä kovasti uusissa adidaksen lenkkareissaan, jotka perheen isukin mielestä muuten ovat "kovin nopeen näköset". Ja kyllähän noilla lujaa tuntuu pieni mies kulkevan.




Tykkään ulkoilla pojan kanssa aina kun sää vain sallii. Eikä hän itsekään jaksaisi millään olla enää koko päivää sisällä. Ehkä kohta kun pääsemme muuttamaan tähän "Väinöläksi" ristimäämme kotitaloon, myös poitsu jaksaa temmeltää välillä myös sisätiloissa, kun neliöitä on huomattavasti enemmän verrattuna edelliseen asuntoomme.

Enää muutama viikko, ja pääsemme vihdoin tekemään talosta kotia <3 Ensimmäiset rehelliset sisustuspostaukset varmaan myös ilmestyvät tänne jo muuttolaatikkoviidakon keskeltä ennen kun ensimmäistäkään tapetin riekaletta on irrotettu seinästä. Sitä odotellessa suunnataan V:n kanssa takaisin ulkoilemaan. 



Vielä kevätpäivän kunniaksi linkki ihanaisen Mariannen blogin kevätarvontaan, jossa luvassa syötävän suloinen palkinto. :) Arvontaan pääset kuvan alta löytyvästä linkistä.





Mukavaa kevätpäivää sinulle!
- Laura

perjantai 1. toukokuuta 2015

Varaslähtö viikonloppuun

Meidän perheen arkiviikko loppui tällä viikolla jo keskiviikkona, kun auton nokka suunnattiin Jyväskylästä kohti kotia. Näin ollen saimme otettua varaslähdön vappuun ja viikonloppuun. Koko perheen reissu Keski-Suomeen sujui yli odotusten, ja tämä mutsi oli kyllä ihan maailman onnellisin, kun ei tarvinnut olla erossa vauvapojasta ja isästään. Pikkuinen jaksoi pitkät automatkatkin hyvin, ja paljon poju sai myös uusia kavereita, kun käytiin moikkaamassa äidin opiskelukavereita.

Torstai ja perjantai - eli koko vappu vierähti muuttaessa ja vuokrakodin loppusiivoa tehdessä. Nyt voidaan viimeinkin sanoa, että vuokra-asunnolle ollaan sanottu virallisesti heipat, ja avaimet voidaan luovuttaa huomenna oikeille omistajilleen. Nyt asumme muutaman viikon mieheni vanhempien luona, mutta ennen kuun loppua pääsemme muuttamaan omaan kotiin! <3

Toki ehdimme muuton ja siivouksen lomassa taikoa pöytään vähän herkkujakin munkkien ja siman lisukkeeksi. Tällä kertaa herkuteltiin hedelmäsalaatilla, josta pääsi nauttimaan myös perheen pienin.




Vinkki äideille: Myös iltapuuro maittoi V:lle huomattavasti paremmin, kun annokseen lisättiin vähän tuoretta hedelmää.

Hyvää viikonloppua sinulle!
- Laura

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/13979539/?claim=a2a2ebpkub9">Follow my blog with Bloglovin</a>


zen-fiilistä työhuoneeseen



Uudessa kodissamme ei ole (vielä) tilaa erikseen sekä vierashuoneelle että työhuoneelle, joten päätimme yhdistää nämä kaksi. Siksi työhuoneen sijaan integroimme vierashuoneemme yhteyteen pienen työpisteen. Koska huone tulee olemaan ensisijaisesti vierashuone, tarkoitus on tehdä työpisteestä mahdollisimman minimalistinen osa huonetta.

Ja kuitenkin tiedän, että tässä kohteessa tullaan viettämään paljon aikaa sekä itseni että mieheni toimesta. On siis suotavaa, että tässäkin osassa kotia viihdytään mahdollisimman hyvin.




Pöytä: Bestå Burs - IKEA
Kannellinen tynnyri: Knodd - IKEA
Työtuoli: Fingal - IKEA
valaisin: Barometer - IKEA
Matto: Koodi-Duetto puuvillamatto - Hobby Hall

Todennäköisesti työpisteemme sisustus tulee olemaan kuvakollaasin tavoin hyvin pitkälti ihan rehellistä IKEA:a, mutta jos näyttää hyvältä niin mikä ettei? :)  Jännä nähdä, miltä tuo tulee näyttämään ihan käytännössä.

(kuvat osoitteista: http://data.kukkainfo.fi/ http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/workspaces/ http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/workspaces/ )


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hänen kuninkaallisen korkeutensa kuulumiset?

Ja hänen kuninkaallinen korkeutensa on tietysti poikamme V. Kutsumme häntä välillä tällä nimityksellä, viitaten sillä pojan äärimmäisen voimakkaaseen tahtoon ja tyyliin, jolla hän varmoin ottein pitää kurissa ja nuhteessa isää, äitiä, mummuja, leikkikamuja... Ja kaikkia muita kanssaihmisiä. :D

Tämä taaperon voimakas tahto onkin yksi aiheista, joista ajattelin kirjoittaa myös kaikille muille tämän blogin löytäville äideille ja kasvattajille. En koe lapseni olevan mikään erityisen vaikea tapaus (koska lopulta kaikki lapset ansaitsevat vanhemmalta 100%), mutta voimakas luonne hänellä on. Uskon, että itseni tavoin erityisesti monet tuoreet äidit kokevat haastavana reagoida lukuisia kertoja päivässä tilanteeseen, jossa pieni taapero muuttuu nanosekunneissa maailman seesteisimmästä päivänsäteestä totaaliseksi pyörremyrskyksi.

Mutta niin ne tämän Majesteetin kuulumiset: Viimisimmän viikon aikana isänsä kertoman mukaan hän on syönyt paljon näkkileipää, herkutellut jäätelöllä, nukkunut kuin tukki päiväuniaan (teki uuden ennätyksensä: 3h 15min) ja löytänyt vessaharjan. Kun isän ja isoäidin silmät erkani pojasta hetkeksi, oli hän tallustanut vessaan, napannut vessaharjan ja alkanut sillä siivoamaan auki jäänyttä pesukonetta. Myöhemmin saman päivän aikana poika oli tuumannut, että kyllä tuo mummun ja tuffan makkarikin kaipaa vähän siivousta...Joten ei kun vessaharja mukaan ja menoksi!



Eilen poikamme V täyttikin jo 1v 1kk. Hurjaa!<3  Virstanpylväitä on myös saavutettu nyt kun meillä kävellään lujaa, sekä lisäksi syödään ja sutataan itse lusikalla. Ruokailut sujuvat entistä paremmin, sillä ruokailua helpottamaan on suuhun ilmestynyt kolme hammasta. Meillä myös tavataan sanoja "äiti", ja toistuvasti lausuttu "ti" taitaa tarkoittaa isää. Lisäksi sanavarastoon kuuluvat "mummu" "ei" ja "entiä". Kyseessä ei siis ole kahden sanan mittainen lausahdus "en tiedä", vaan pieni veikkonen on ymmärtänyt tämän ilmeisesti yhtenä sanana. ;)

Tulevasta viikosta tuleekin V:lle jännittävä. Hän nimittäin pääsee mukaan Jyväskylään äidin kanssa. Ja otetaan me toki isikin mukaan. Kovasti on äiti jo ehtinyt organisoida parin päivän mittaiselle reissulle ohjelmaa, vaikka vähän tuo reissu jännittääkin. Lupaan tänne kirjoitella, kuinka reissu pienen kanssa onnistuu. :)

P.S Ärsyttävää, että tuo ylempi kuva ei pysy ruodussa laisinkaan. Ehkä opin tämän blogin ulkoasun hallinnan vielä jossakin vaiheessa. ;)


hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
- Laura