perjantai 29. toukokuuta 2015

(sisustus) Inspiraatiota etsimässä


Tällä hetkellä meille on ajankohtaista tämä oman kodin sisustuksen miettiminen. Oma sisustusfilosofiani rakentuu arvostamistani asioista: luonnosta, puhtaudesta, kodikkuudesta, pienestä ja kauniista, kotimaisuudesta, historiasta ja valosta. Toki sisustukseen mahtuu myös maalaisromanttiikkaa ja ripaus moderniakin otetta. En kuitenkaan tahdo, että oma kotini tulee näyttämään sisustusliikkeeltä, tai -lehden kansikuvalta. Oman kodin on oltava asujansa näköinen. Vielä muutama viikko vierähtää, ennen kuin pääsemme näyttämään, mitä se meidän kohdallamme merkitsee. ;)

Olemme rakkaan vanhimman serkkuni kanssa käytännössä kasvaneet yhdessä, ja vuosien myötä olemme oppineet arvostamaan monia samoja asioita. Ja vaikka toisaalta olemme todella erilaisia persoonia, löytyy mm. sisustusfilosofiastamme paljon samaa.  Serkkuni on taitava sisustaja, ja voi kuinka suloisesti hän osaa somistaa esille kaikki itselleen ja perheelleen rakkaat asiat. Tässä muutamia kuvia hänen taidonnäytteestään.




Tämä kodin hengetär keräilee teepannuja, ja sen sijaan, että ne pönöttäisivät tylsästi suljetussa vitriinissä, ne ovat löytäneet paikkansa keskeiseltä paikalta osana keittiötä. Hauskaa muuten, kuinka tapetti pannujen ja purnukoiden taustalla sopii näiden keräilyaarteiden luomaan tunnelmaan. Muistaakseni ainakin yksi kuvan teepannuista on tuotu Venäjältä, ja onhan tässäkin kuvassa vähän sellaista karjalaista twistiä.



Olohuoneeseen on valittu paljon tummia sävyjä, mutta silti tunnelma ei ole missään nimessä synkkä. Ei vaikka mukaan sisustukseen mahtuu myös kallo sarvineen päivineen.


Makuuhuoneeseen on valittu vaaleita sävyjä, ja huone on somistettu yhteensopivilla elementeillä, kuten peili-ikkunalla ja pitsiverhoilla.



Ja tässä ehkä kodin vaikuttavin sisustuselementti Piku. ;)



Hyvää viikonloppua, ja kesän aloitusta
- Väinölän Laura

Vapaapäivä...viikko sitten

Ooops...Did it again! Jälleen tuli tämä pitkä hiljaisuus. Kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet meille ihan super kiireisiä, mutta toisaalta viikkojen aikana on saatu paljon aikaan. Päätin nimittäin ottaa pienen spurtin opinnoissa nyt opetusharjoittelun loppuessa. Sain pisteet kotiin harjoittelusta, ja lisäksi viimeistelin 4 muuta kurssia pois päiväjärjestyksestä (vielä tosin pitää toivoa, että kaksi viimeistä tenttiä menivät läpi). 

Mutta tuli tuossa vietettyä yksi vapaapäiväkin kiireiden lomassa. Valitettavasti perheen isä ei ehtinyt mukaan, sillä työt veivät hänet taas koko viikoksi kauas meistä. V:n kanssa saimme silti vietettyä kunnon laatu-aikaa. Aamulla vierailimme omassa mummulassani, ja iltapäivä sujui rattoisasti sekin rakkaiden sukulaisten luona. Iltaan mahtui toki myös aina yhtä arvokasta äidin ja lapsen kahdenkeskistä aikaa<3

Tässä vähän kuvamaistiaisia Väinölän väen vapaapäivästä.


Ihanin mummu loihti meille aamupäiväksi raparperipiirakkaa, joka muuten maistui jo ihan kesältä! Nam!


Pieni V pääsi myös kevään ensimmäiselle puutarhakierrokselle isomummun luona. Harmi kun tuota viherpeukalon vikaa ei ole itselleni siunaantunut yhtään! Oman kotitalomme pihamaallakin on jo jos jonkin näköistä istutusta, mutta saapa nähdä, kuinka kauan ne poloiset selviävät hengissä. Ehkä minunkin olisi aika opetella vähän tuota puutarhahommaa.






Iltapäivän viihdyimme serkkuni luona. Kohdallamme on sattunut niin hyvin, että meidän ikäeromme serkun kanssa on vain 10kk, ja poikiemme ikäero vain 2kk. Ja kuten kuvista huomata saattaa, pojat viihtyvät jo keskenään melkein yhtä hyvin kuin äidit. 

Nappasinpa myös muutaman kuvan serkkuni ihanasta kodista. Ihailen hänen sisustusfilosofiaansa todella paljon, sillä hänen värikäs persoonansa näkyy viehättävällä tavalla ympäri kotia. Nämä kuvat ansaitsevat kuitenkin ihan oman postauksensa, joten lisää seuraavassa.

Parhainta kevätpäivää sinulle toivottaen
- Laura ja V

tiistai 19. toukokuuta 2015

Mummulan elämää

Meidän perhe majailee tällä hetkellä V:n mummulassa, sillä vuokra-asunnosta on luovuttu ja oma koti kaipaa vielä viimeistelyä ennen muuttoa. Tämä paikka on ollut jo opiskeluvuosiemme alusta saakka tukikohtamme, johon olemme olleet aina tervetulleita. 

Ja taas saan laitella teille metsäkuvia paikasta, jossa majailemme, sillä vaikka omakin kotimme sijaitsee (ainakin oman määritelmäni mukaan) maaseudun rauhassa, sijaitsee V:n mummula Väinöläänkin verrattuna niin rauhaisassa paikassa, että tänne ei edes maailman pahuus yllä. Ja sen näkee tämän paikan ihmisistä.























Nuorelle ja kiireistä arkea elävälle perheelle toimiva tukiverkosto on kaiken A ja O. Onneksemme meillä on mieheni kanssa lähellämme paljon heitä, joilla on sydän paikallaan. He ovat niitä, jotka mahdollistavat oman opiskeluni, tukevat vaikeissa paikoissa, kyselevät kuulumisia ja kulkevat monin eri tavoin vierellä koko matkan. Meillä on kova homma M:n kanssa olla yhtäläisesti tukena näille kaikille mahtaville Luojan mestariteoksille, joista saamme joka päivä kyllä kiittää.

Näistä kultaakin kalliimmista ihmisistä kaksi asuu täällä V:n mummulassa. Täällä meidän onkin V:n kanssa hyvä hengähtää nyt, kun opetusharkkanikin on viimein ohitse. (kolme kertaa huraa!) Täällä elämä on pannukakkua ja mansikkahilloa, yhdessä juotuja iltapäiväkahveja, kahden ahkeran ihmisen omia hommia ja mahtavia rupatteluhetkiä. Ja mikä V:n mielestä ihan parasta: Tuffan traktori on täällä! <3




Iloista alkanutta viikkoa myös sinne ruudun toiselle puolelle!

-Väinölän Laura sekä pieni maatalon isäntä V. :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kurkistus Väinölän kulmille

 

Tiedetään. Aloittelevan bloggaajan pahin virhe on vaikeneminen. Virhe tuli tehtyä, mutta nyt koetan korjata tämän valitettavan erheen. :)

Viime sunnuntainen äitienpäivä kului varsin mallikkaasti. Kävimme yhdessä syömässä mieheni perheen ja oman äitini kanssa. Meillä on jo muutaman vuoden ajan ollut tapana käydä yhdessä lounaalla, sillä äin yhdenkään äidin ei itse tarvitse ottaa stressiä kokkailuista, eikä "nuorisollakaan" ole mahdoton kiire syömään toisen äidin patojen äärestä toisaalle.



Tänään ennätimme käydä mallailemassa tapettien mallikappaleita ja maalisävyjä uudessa kodissamme. Kiertelimme samalla pihamaalla, ja nappasinpa muutaman kuvan mitä ihanimmasta takapihastamme, joka on varsin luonnonmukainen.

Itselleni tämä on positiivinen juttu, sillä oma sielunmaisemani on aina ollut metsä. Lapsuuteni suosikkisadut sijoittuivat useimmiten metsiin, ja parhaat leikit leikittiin serkkujen kanssa lähimetsissä. 

Pidän siitä, miltä metsä tuoksuu. Rakastan vihreän eri sävyjä ja sitä, kuinka valo ja varjot vaihtelevat metsämaisemassa. (No huh, olipa runollista) Olen niin onnellinen siitä, että nyt tätä iki-ihanaa metsää löytyy heti ikkunan takana. Niin monet aamukahvit tulee kyllä kesällä nautittua takapihalla kuusipuun katveessa. Siitä olen varma.

Millainen oma sielunmaisemasi on? Oletko niin kutsuttuja meri-ihmisiä, vai lämmittääkö mieltäsi enemmän kenties järvimaisema?




Sielläpä vilahtaa myös pala itse päärakennusta. Kyllä, se on keltainen! ;)



tiistai 5. toukokuuta 2015

Kevättä parhaimmillaan

Nyt viimeistään voi sanoa, että kevät on koittanut myös Väinölän kulmille. Rakastan kevättä! Ja vaikka löydänkin kyllä riemua kesän lämmöstä, sen väriloistosta ja sadepäivistä ihan siinä missä syksyn pimeistä illoista, kuralätäköistä ja ruskastakin, niin keväässä vaan on sitä jotakin. Sellaista kevätsäätä ei nimittäin olekkaan, etteikö täällä maaseudulla voisi painua ovesta pihalle ja nauttia.


Eilen ulkoilimme V:n kanssa monta tuntia päivän aikana. Ensimmäistä kertaa oli niin lämmin, että uskaltauduin jättämään villalapaset ja kypärälakit naulakkoon. Vielä V:n ensimmäisen vuoden jälkeenkin olen edelleen välillä epävarma siitä, mitä pienelle laittaa päälle? Miten pukea poika kevätsäähän niin, ettei tämän olisi liian kylmä, tai vastaavasti liian kuuma? Mitä muut äidit ovat mieltä? Koska on oikea hetki jättää pois rattaista toppapussi ja merinovillapuvut? Mikä teidän perheessä on the celsiuslukema, jolloin ei enää laiteta villasukkia kumisaappaisiin? 

Kuten kuvista näkyy, myös V nauttii keväästä kovasti uusissa adidaksen lenkkareissaan, jotka perheen isukin mielestä muuten ovat "kovin nopeen näköset". Ja kyllähän noilla lujaa tuntuu pieni mies kulkevan.




Tykkään ulkoilla pojan kanssa aina kun sää vain sallii. Eikä hän itsekään jaksaisi millään olla enää koko päivää sisällä. Ehkä kohta kun pääsemme muuttamaan tähän "Väinöläksi" ristimäämme kotitaloon, myös poitsu jaksaa temmeltää välillä myös sisätiloissa, kun neliöitä on huomattavasti enemmän verrattuna edelliseen asuntoomme.

Enää muutama viikko, ja pääsemme vihdoin tekemään talosta kotia <3 Ensimmäiset rehelliset sisustuspostaukset varmaan myös ilmestyvät tänne jo muuttolaatikkoviidakon keskeltä ennen kun ensimmäistäkään tapetin riekaletta on irrotettu seinästä. Sitä odotellessa suunnataan V:n kanssa takaisin ulkoilemaan. 



Vielä kevätpäivän kunniaksi linkki ihanaisen Mariannen blogin kevätarvontaan, jossa luvassa syötävän suloinen palkinto. :) Arvontaan pääset kuvan alta löytyvästä linkistä.





Mukavaa kevätpäivää sinulle!
- Laura

perjantai 1. toukokuuta 2015

Varaslähtö viikonloppuun

Meidän perheen arkiviikko loppui tällä viikolla jo keskiviikkona, kun auton nokka suunnattiin Jyväskylästä kohti kotia. Näin ollen saimme otettua varaslähdön vappuun ja viikonloppuun. Koko perheen reissu Keski-Suomeen sujui yli odotusten, ja tämä mutsi oli kyllä ihan maailman onnellisin, kun ei tarvinnut olla erossa vauvapojasta ja isästään. Pikkuinen jaksoi pitkät automatkatkin hyvin, ja paljon poju sai myös uusia kavereita, kun käytiin moikkaamassa äidin opiskelukavereita.

Torstai ja perjantai - eli koko vappu vierähti muuttaessa ja vuokrakodin loppusiivoa tehdessä. Nyt voidaan viimeinkin sanoa, että vuokra-asunnolle ollaan sanottu virallisesti heipat, ja avaimet voidaan luovuttaa huomenna oikeille omistajilleen. Nyt asumme muutaman viikon mieheni vanhempien luona, mutta ennen kuun loppua pääsemme muuttamaan omaan kotiin! <3

Toki ehdimme muuton ja siivouksen lomassa taikoa pöytään vähän herkkujakin munkkien ja siman lisukkeeksi. Tällä kertaa herkuteltiin hedelmäsalaatilla, josta pääsi nauttimaan myös perheen pienin.




Vinkki äideille: Myös iltapuuro maittoi V:lle huomattavasti paremmin, kun annokseen lisättiin vähän tuoretta hedelmää.

Hyvää viikonloppua sinulle!
- Laura

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/13979539/?claim=a2a2ebpkub9">Follow my blog with Bloglovin</a>


zen-fiilistä työhuoneeseen



Uudessa kodissamme ei ole (vielä) tilaa erikseen sekä vierashuoneelle että työhuoneelle, joten päätimme yhdistää nämä kaksi. Siksi työhuoneen sijaan integroimme vierashuoneemme yhteyteen pienen työpisteen. Koska huone tulee olemaan ensisijaisesti vierashuone, tarkoitus on tehdä työpisteestä mahdollisimman minimalistinen osa huonetta.

Ja kuitenkin tiedän, että tässä kohteessa tullaan viettämään paljon aikaa sekä itseni että mieheni toimesta. On siis suotavaa, että tässäkin osassa kotia viihdytään mahdollisimman hyvin.




Pöytä: Bestå Burs - IKEA
Kannellinen tynnyri: Knodd - IKEA
Työtuoli: Fingal - IKEA
valaisin: Barometer - IKEA
Matto: Koodi-Duetto puuvillamatto - Hobby Hall

Todennäköisesti työpisteemme sisustus tulee olemaan kuvakollaasin tavoin hyvin pitkälti ihan rehellistä IKEA:a, mutta jos näyttää hyvältä niin mikä ettei? :)  Jännä nähdä, miltä tuo tulee näyttämään ihan käytännössä.

(kuvat osoitteista: http://data.kukkainfo.fi/ http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/workspaces/ http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/departments/workspaces/ )