sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hänen kuninkaallisen korkeutensa kuulumiset?

Ja hänen kuninkaallinen korkeutensa on tietysti poikamme V. Kutsumme häntä välillä tällä nimityksellä, viitaten sillä pojan äärimmäisen voimakkaaseen tahtoon ja tyyliin, jolla hän varmoin ottein pitää kurissa ja nuhteessa isää, äitiä, mummuja, leikkikamuja... Ja kaikkia muita kanssaihmisiä. :D

Tämä taaperon voimakas tahto onkin yksi aiheista, joista ajattelin kirjoittaa myös kaikille muille tämän blogin löytäville äideille ja kasvattajille. En koe lapseni olevan mikään erityisen vaikea tapaus (koska lopulta kaikki lapset ansaitsevat vanhemmalta 100%), mutta voimakas luonne hänellä on. Uskon, että itseni tavoin erityisesti monet tuoreet äidit kokevat haastavana reagoida lukuisia kertoja päivässä tilanteeseen, jossa pieni taapero muuttuu nanosekunneissa maailman seesteisimmästä päivänsäteestä totaaliseksi pyörremyrskyksi.

Mutta niin ne tämän Majesteetin kuulumiset: Viimisimmän viikon aikana isänsä kertoman mukaan hän on syönyt paljon näkkileipää, herkutellut jäätelöllä, nukkunut kuin tukki päiväuniaan (teki uuden ennätyksensä: 3h 15min) ja löytänyt vessaharjan. Kun isän ja isoäidin silmät erkani pojasta hetkeksi, oli hän tallustanut vessaan, napannut vessaharjan ja alkanut sillä siivoamaan auki jäänyttä pesukonetta. Myöhemmin saman päivän aikana poika oli tuumannut, että kyllä tuo mummun ja tuffan makkarikin kaipaa vähän siivousta...Joten ei kun vessaharja mukaan ja menoksi!



Eilen poikamme V täyttikin jo 1v 1kk. Hurjaa!<3  Virstanpylväitä on myös saavutettu nyt kun meillä kävellään lujaa, sekä lisäksi syödään ja sutataan itse lusikalla. Ruokailut sujuvat entistä paremmin, sillä ruokailua helpottamaan on suuhun ilmestynyt kolme hammasta. Meillä myös tavataan sanoja "äiti", ja toistuvasti lausuttu "ti" taitaa tarkoittaa isää. Lisäksi sanavarastoon kuuluvat "mummu" "ei" ja "entiä". Kyseessä ei siis ole kahden sanan mittainen lausahdus "en tiedä", vaan pieni veikkonen on ymmärtänyt tämän ilmeisesti yhtenä sanana. ;)

Tulevasta viikosta tuleekin V:lle jännittävä. Hän nimittäin pääsee mukaan Jyväskylään äidin kanssa. Ja otetaan me toki isikin mukaan. Kovasti on äiti jo ehtinyt organisoida parin päivän mittaiselle reissulle ohjelmaa, vaikka vähän tuo reissu jännittääkin. Lupaan tänne kirjoitella, kuinka reissu pienen kanssa onnistuu. :)

P.S Ärsyttävää, että tuo ylempi kuva ei pysy ruodussa laisinkaan. Ehkä opin tämän blogin ulkoasun hallinnan vielä jossakin vaiheessa. ;)


hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
- Laura

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kotiinviemisiä Jyväskylästä

 

Huh huh! Tiistainen päivä opetusharjoittelun merkeissä on ohi, ja taas jäi päivälle pari tuntia vapaa-aikaakin. Ensin ajattelin lähteä lenkkeilemään tuohon lähimaastoon harjulle, mutta äh...Ei näillä energiatasoilla. Kun olen yksin täällä koko viikon, niin eihän mua osaisi kukaan etsiä tuolta pöpeliköstä, jos en jaksaisikaan kotiin asti. Eli ehkä tämä on turvallisempi tapa viettää vapaa-aikaa tänään.

Kuten edellisessä blogipäivityksessä kirjoittelin, löysin eilen kaupungilta vähän kotiinviemisiä pikkuiselle. Matkatessani keskustaan pysähdyin Yliopistonkadun ihaniin Harjun Paperi ja Pienikamari liikkeisiin. Harjun Paperilta löysin muutaman kuvan kehystettäväksi pojan uuteen huoneeseen. Näitä junakuvia ajattelin hakea vielä pari lisää kehystämistä varten.
Poikamme tuffa on entinen veturinkuljettaja. Hänen vielä eläkkeelläkin jatkuva kiinnostuksena rautateitä ja vetureita kohtaan on saanut meidätkin arvostamaan tätä junailun historiaa. ;)

Tämä Littlephant-kuva oli muuten vain niin suloinen, että nappasin sen mukaani. Myös tämä kuva tulee saamaan kehykset ja paikan pojan huoneesta.

 Pienikamari-liikkeestä olisi voinut ottaa mukaan kyllä vaikka mitä! Tällä kerralla mukaan lähti tämä ihana ja sympaattinen pieni eväsboksi. Poikamme tykkää kovasti aina kannella äidin ja mummun käsilaukkuja ympäriinsä, ja erityistä mielipuuhaa hänelle on näiden laukkujen tyhjentäminen. Nyt hän saa oman pienen laukun, jota voi rauhassa kantaa ympäriinsä ja tyhjentää. Vieläpä ihan luvan kanssa.

 



 Vaikka osa näistä tuliaisista on materiaa, ajattelin viedä mukanani kotiin myös vähän seesteisemmän äidin ja vaimon. Tässä on muuton, opiskelun ja muun elämän kanssa ollut niin kova stressi päällä, että on taas korkea aika hengittää syvään ja löytää se surullisen kuuluisa sisäinen rauha. Ja vaikka tulevat viikot pitävätkin sisällään paljon (enemmän ja vähemmän) tärkeää tekemistä, olen taas vakaasti päättänyt olla stressaamatta. Keskityn olennaiseen, eli tähän aurinkoiseen ja aina ihan ylienergiseen rakkauteeni ja tietenkin hänen isäänsä.
Kun olen kerran tällaiset miehet elämääni saanut, niin miksi en siitä kiittäisi ja tarjoaisi heille aikaani juuri niin paljon, kuin se vain on mahdollista.



Eikö vain ole valloittava pakkaus? Naapuristakin tuli täti pihalle katsomaan ja ihastuksissaan ihmettelemään tätä pientä miestä, kun hän kuormansa kanssa viiletti pitkin rivarimme parkkipaikkaa. :D Onneksi arkiviikko kuluu täällä nopeasti ja pian pääsen taas myös pihaleikkeihin tämän herran kanssa.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kamala ikävä ja tapettikriisi

Tänä keväänä suoritan Jyväskylässä 3. opetusharjoitteluani. Mieheni pitää nyt isäkuukautta, ja on pojan kanssa kotona, kunnes harjoitteluni etenee täällä loppusuoralle. Kotipaikkakunnan ja Jyväskylän väliin jää reilut 200km, joten jokainen tätäkin postausta lukeva äiti voi vain kuvitella, kuinka suunnaton ikävä minulla täälä on pientä ja sitä isompaakin miestä!! :(

Itku nyt ei kuitenkaan auta, sillä pakko tämä harjoittelu on hoitaa pois alta, jos haluan joskus valmistua. Siksi olenkin koettanut pitää itseäni täällä kiireisenä. Vaikka opinnoissa täällä riittääkin tekemistä, jää vuorokaudessa vielä muutamia tunteja käytettäväksi joko murehtimiseen, tai johonkin muuhun. Päätinkin projisoida tämän suunnattoman ikävän huomattavasti pienempään, mutta ah siltikin niin rasittavaan tapettikriisiin!

Vieläkään en ole osannut päättää, millaiset seinät kotiamme tulevat koristamaan? Olen koonnut tähän joitakin ihailemiani tapettivaihtoehtoja, ja olisin kiitollinen, jos kommentoisit, mitkä näistä ovat omia suosikkejasi.

Makuuhuoneeseen olen ajatellut sinertävää värimaailmaa. En tahdo makuuhuoneen olevan sävyltään ja tunnelmaltaan tumma ja lämmin, vaan ennemmin raikas ja viileä. Ainakin yhtä seinää saisi hallita tällainen voimakkaampi tapetti.
 
1. Majvillan Apple Garden-tapetti
2. Marimekko - illalla - Maija Isola




Vierashuoneeseen olen haaveillut saavani seinällisen "Kiurujen yötä". Tämä Birger Kaipiaisen kuosi on ollut yksi suosikeistani jo pidempään, mutta mikä sävy käy parhaiten työ- ja vierashuoneeseen? Tumma, vai tämä vaaleampi sininen?

3, Birger Kaipiainen-Kiurujen yö


Myös lastenhuoneen tapetti tuottaa päänvaivaa. Valitakko seinälle lohikäärmeitä, koivuissa kipuavia oravia, vaiko sittenkin muita metsän eläimiä? Toisaalta tykkäisin itse taiteilla jonkun kuvan pojan seinälle.

4, Majvillan mallisto - Drakhimlen kuosi

5. Tämä tapetti värisilmän Lilleby-mallistosta
 Tässä muutamia pohtimiani vaihtoehtoja. Huomenna jos ehdin, kirjoittelen vähän lisää kuulumisia täältä Jyväskylän suunnalta. Tein tänään nimittäin pieniä löytöjä kotiinviemisiksi pikkuiselleni. :)

Hyvää viikkoa sinulle
-Väinölän Laura

perjantai 17. huhtikuuta 2015

 Ensimmäinen blogikirjoitukseni


Esikoisemme synnyttyä aloin miettiä oman blogin luomista. En siksi, että saisin jakaa aivan koko elämäni kaikelle kansalle, vaan siksi, että tahdoin jakaa elämämme pienet ilot erityisesti omille rakkaille perheenjäsenille, lähisuvulle ja ystäville. Toki tämä blogi on avoinna myös kaikille muille lukijoille - tervetuloa lueskelemaan! :)

Lähipiirini on täynnä aitoja, hauskoja ja hyväsydämisiä ihmisiä, joista saan olla onnellinen. Olen niin etuoikeutettu tuntemaan teidät kaikki. Perheenjäsenet, te ketkä kuulutte elämäämme heidän kauttaan, ystävät, sukulaiset, kummit ja kaverit: kiitos, että kuulutte elämäämme! Toisaalta olen syvästi pahoillani siitä, ettei minulla riitä millään aikaa teille kaikille niin paljon, kun tahtoisin. 

Opiskelujemmekin aikana olemme mieheni M:n kanssa ystävystyneet lukuisten mahtavien tyyppien kanssa. Nämä ystävät kuitenkin asuvat meistä (aivan liian) kaukana, ja siksi tapaamisia on vaikea välillä järjestää. Tämä blogi avataan nyt myös siksi, että ystävämme täällä ja tuolla voivat kurkistaa elämäämme täällä rauhaisissa maalaismaisemissa. Jos mahdollista, kirjoitelkaa kommentteihin myös omia kuulumisianne ystävät ja tuttavat rakkaat! Niitä on aina ilo kuulla.

Nyt meillä tosiaan on onneksi uusi avarampi oma koti, jonne voimme kutsua teitä ystäviä ja sukulaisia enemmän kyläilemään. Muutto uuteen kotiin lähestyy, ja kunhan muuttorumba hellitää, ovat kaikki ystävät ja sukulaiset tervetulleita kyläilemään.

Mutta tosissaan: Silloin kun ette pääse kyläilemään meille kotiin, vierailkaa toki täällä ja kurkistakaa, mitä "Väinöläksi" nimeämälleni talolle ja sen väelle kuuluu.

P.S. Tämä hehkutukseni teistä kaikista pakottaa minut vielä muistuttamaan kaikkia lukijoita yhdestä tärkeästä asiasta: Älkää jättäkö läheistänne yksin. Pitäkää huolta toisistanne. Muistakaa, kuinka tärkeää on, että meillä jokaisella on elämässä joku joka välittää. Haastan kaikki tänään muistuttamaan jotakin läheistään siitä, kuinka paljon tämä merkitsee.

Aurinkoisin terveisin
Laura