tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kotiinviemisiä Jyväskylästä

 

Huh huh! Tiistainen päivä opetusharjoittelun merkeissä on ohi, ja taas jäi päivälle pari tuntia vapaa-aikaakin. Ensin ajattelin lähteä lenkkeilemään tuohon lähimaastoon harjulle, mutta äh...Ei näillä energiatasoilla. Kun olen yksin täällä koko viikon, niin eihän mua osaisi kukaan etsiä tuolta pöpeliköstä, jos en jaksaisikaan kotiin asti. Eli ehkä tämä on turvallisempi tapa viettää vapaa-aikaa tänään.

Kuten edellisessä blogipäivityksessä kirjoittelin, löysin eilen kaupungilta vähän kotiinviemisiä pikkuiselle. Matkatessani keskustaan pysähdyin Yliopistonkadun ihaniin Harjun Paperi ja Pienikamari liikkeisiin. Harjun Paperilta löysin muutaman kuvan kehystettäväksi pojan uuteen huoneeseen. Näitä junakuvia ajattelin hakea vielä pari lisää kehystämistä varten.
Poikamme tuffa on entinen veturinkuljettaja. Hänen vielä eläkkeelläkin jatkuva kiinnostuksena rautateitä ja vetureita kohtaan on saanut meidätkin arvostamaan tätä junailun historiaa. ;)

Tämä Littlephant-kuva oli muuten vain niin suloinen, että nappasin sen mukaani. Myös tämä kuva tulee saamaan kehykset ja paikan pojan huoneesta.

 Pienikamari-liikkeestä olisi voinut ottaa mukaan kyllä vaikka mitä! Tällä kerralla mukaan lähti tämä ihana ja sympaattinen pieni eväsboksi. Poikamme tykkää kovasti aina kannella äidin ja mummun käsilaukkuja ympäriinsä, ja erityistä mielipuuhaa hänelle on näiden laukkujen tyhjentäminen. Nyt hän saa oman pienen laukun, jota voi rauhassa kantaa ympäriinsä ja tyhjentää. Vieläpä ihan luvan kanssa.

 



 Vaikka osa näistä tuliaisista on materiaa, ajattelin viedä mukanani kotiin myös vähän seesteisemmän äidin ja vaimon. Tässä on muuton, opiskelun ja muun elämän kanssa ollut niin kova stressi päällä, että on taas korkea aika hengittää syvään ja löytää se surullisen kuuluisa sisäinen rauha. Ja vaikka tulevat viikot pitävätkin sisällään paljon (enemmän ja vähemmän) tärkeää tekemistä, olen taas vakaasti päättänyt olla stressaamatta. Keskityn olennaiseen, eli tähän aurinkoiseen ja aina ihan ylienergiseen rakkauteeni ja tietenkin hänen isäänsä.
Kun olen kerran tällaiset miehet elämääni saanut, niin miksi en siitä kiittäisi ja tarjoaisi heille aikaani juuri niin paljon, kuin se vain on mahdollista.



Eikö vain ole valloittava pakkaus? Naapuristakin tuli täti pihalle katsomaan ja ihastuksissaan ihmettelemään tätä pientä miestä, kun hän kuormansa kanssa viiletti pitkin rivarimme parkkipaikkaa. :D Onneksi arkiviikko kuluu täällä nopeasti ja pian pääsen taas myös pihaleikkeihin tämän herran kanssa.

6 kommenttia:

  1. Niin söpö pikkumies <3 ja kivoja viemisiä! :)

    VastaaPoista
  2. Hän on!<3 Hän myös vierailee ens viikolla Jyväskylässä. :)

    VastaaPoista
  3. Voi Laura, kiva kun kävit kommentoimassa blogissani ja sitä kautta löysin tieni tänne blogiisi! Aivan valloittavan suloinen pikkumies!!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Sanna kun löysit tänne! Mies on kyllä todella valloittava!<3 Toivottavasti tekin hänen kanssaan taas pian kohtaatte. :)

      Poista
  4. Voi kuinka suloinen pikkumies! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! :) Niinhän tuo on kyllä kovin suloinen<3

      Poista