Kymmenen oppia pojalta äidille

 

Uskomatonta mutta totta! Meidän pieni V on tänään jo vuoden ja viiden kuukauden ikäinen. Tuohon aikaan on mahtunut ihan suunnaton määrä leikkiä, itkua, naurua, raivoa, hellyyttä, väsymystä, energiaa ja ihan korvaamattomia hetkiä V:n kanssa. V on oppinut meiltä vanhemmilta ja maailmalta jo paljon, mutta ihan yhtä lailla V on opettanut meitä vanhempia. Tänään meidän yhteistä matkaa muistellessani päädyin listaamaan kymmenen keskeisintä oppia tuolta pieneltä pojalta äidilleen.

1. Äiti muista aina suunnitella seuraava päivä ja sen ohjelma etukäteen. Muuten et saa aikaiseksi kanssani mitään.

Ja kun suunnitelmasi on valmis, voit suoraa karsia tuosta listasta puolet. Et millään ehdi tehdä kaikkea suunnittelemaasi, sillä minulla on sinulle luvassa paljon yllätysohjelmaa pitkin päivää.

2. Muista pitää huolta myös itsestäsi, sillä muuten et pysy vauhdissani millään.

3. Minulle ei kannata ostaa valtavaa määrää erilaisia leluja, sillä valikoin todennäköisesti leluista kuitenkin vain muutaman suosikin, joilla jaksankin sitten kyllä leikkiä päivästä toiseen. Loput leluista jäävät pölyttymään lelulaatikkoon. Lisäksi suurimman osan ajasta leikin kuitenkin joko puhelimellasi, kattilankansilla, imurilla, mopilla, tai vaikkapa avainnipullasi.

4. Minun kanssani kannattaa leikkiä ja puuhastella paljon päivän aikana. Muuten tämä minun suunnaton energiamääräni pitää minut hereillä vaikka vuorokauden ympäri.
(no ei kai nyt sentään, muttä välillä se siltä kyllä tuntuu)


5. Pyydä apua silloin kun sitä kanssani tarvitset, äläkä turhaa jää yksin, kun sinua väsyttää. Ihanat ja rakastavat isovanhempani, ja kaikki sinun kullan arvoiset ystäväsi ovat kyllä tukenasi.

6. Anna minun viettää kahdenkeskistä aikaa myös isin kanssa, sillä hänkin on minulle ihan valtavan tärkeä ja rakas ihminen, jota itsekin ikävöin kovasti, kun hän joutuu olemaan töiden vuoksi poissa kotoa. 
Ja meillä on tosi kivaa aina, kun leikimme kahdestaan ulkona, tai huoneessani legoilla.

7. On ihan suotavaa ja sallittua varata minulle myös kaupan pilttisoseita kaappiin siltä varalta, että omat pöperösi eivät minulle maistu.  
Pakkohan minun on kuitenkin syödä.

8. Muista pitää minua silmällä ihan koko ajan, sillä koskaan et voi tietää, mitä opin seuraavaksi. 
Saatan huomaamattasi saada ajatuksen vaikkapa seisoa keinutuolissa, tai kiivetä ruokapöydälle.

9. Opettele elämään hetkessä, sillä pian huomaat, kuinka paljon olen taas kasvanut. 
Et voi matkata ajassa enää taaksepäin vauva-aikaani, etkä tulevaisuudessa enää saa juuri tätä hetkeä kanssani takaisin. Nauti taaperoajastani NYT!

10. En osaa vielä äiti puhua muutamaa hassua sanaa enempää, mutta voit silti tuntea ja olla varma siitä, että minä rakastan sinua ihan yli kaiken tässä maailmassa!<3 
Olet minulle ihan yhtä tärkeä, kuin minäkin olen sinulle äiti.

 

Lämmintä elokuista päivää sinulle

-Laura

Pojan oma valtakunta

Tällainen tuli meidän V:n omasta huoneesta. Oma lähtökohtani pojan huoneen sisustuksessa oli ja on se, että lapsi ei kuulu sisustukseen! Kaikki sisustusvalinnat (erityisesti) tässä huoneessa on tehty V:n omia mieltymyksiä ajatellen. Lelut sinne, mistä pienen miehen on helppo ne saada, tarpeeksi tilaa leikkiä, ja vaikka lempparilelut olisivat kuinka rumia tahansa, ne saa olla näkösällä, jos V niin itse tahtoo. Myös värimaailmaa miettiessämme päädyimme tähän perinteiseen poikien huoneen siniseen väriin, koska V:n väri on ihan ehdottomasti sininen. Oli lopulta aika vaikeaa löytää sellainen sininen maalisävy, joka ei tekisi huoneesta liian tummaa. Tonttimme on melko varjoisa ja metsäinenkin, joten ylipäätään kaikkien huoneiden värimaailmasta oli pakko tulla aika vaalea.

Valitsimme Tikkurilan maalisävyistä raikkaan "kaiku" sävyn. Vielä maalatessamme huomasimme kuitenkin, että oli maalisävy mikä vain sininen, lopputuloksesta voisi jäädä siltikin liian tumma. Lopulta päätimme jättää yhden seinistä valkoiseksi. Tälle seinälle täytyy vain kehitellä jotakin nättiä, ja V:lle mieluista. Mitähän se olisi? Ideoita otetaan vastaan. :)

Tähänkin lopputulokseen olen silti jo tyytyväinen. Pojan oma sänky puuttuu huoneesta vielä, sillä toistaiseksi V on nukkunut edelleen vanhempien makuuhuoneessa. Sekin hyvä puoli tuossa nukkumisjärjestelyssä on, että nythän täällä mahtuu paremmin leikkimään, ja legotkin saa mukavasti levitettyä ihan melkein koko lattian leveydeltä. ;)

 

Mukavaa sunnuntaita sinulle

- Väinölän väki

Näitä päiviä lisää kiitos!

Onkohan tässä blogissa vielä yhtäkään sellaista postausta, jossa en valittelisi kiireestä? Ei taida olla. Vaikka tämä näyttääkin kuvien perusteella tällaiselta "olen aloittanut elämäntaparemontin" -tyyppiseltä kirjoitukselta, kyse ei ole siitä. (vaikka semmoinenkin varmaan olisi paikallaan) Sen sijaan kyseessä on lyhyt kooste meidän eilisestä päivästä, joka oli kaikkea sitä, mitä olen jo pitkään kaivannut: kiireettömyyttä, ystäviä, liikuntaa ja aikaa perheen kesken.

Aamu alkoi normaaliin tapaan jo ennen kahdeksaa, kun V päätti, että myös äidin on aika herätä. Sen sijaan, että olisimme nousseet tuosta saman tien aamupuuron keittoon, nappasin samsungin tyynyn alta, ja nostin pojan viereeni katselemaan youtubesta traktorivideoita siksi aikaa, että myös äiti jaksaa herätä. (Ihan kaikille taaperopoikien äideille tiedoksi: John Deere, Massey Ferguson ja Valmet toimivat aina!)

Traktorit jaksoivat ihmetyttää miestä siinä määrin, että sain paitsi keittää, myös syödä oman puuroni ja juoda kahvini kaikessa rauhassa. V:n aamupalahetken jälkeen meillä oli ilo saada oma kummityttöni ja hänen rakas äitinsä kylään<3 Koko aamupäivä ennen päikkäreitä menikin vauhdikkaasti leikin ja jutustelun merkeissä.

Yleensä M:n saapuessa kotiin meillä tehdään työnjako siitä, kumpi tekee seuraavaksi mitäkin. Jos toinen laittaa tiskit ja pyykit, niin toinen sillä aikaa ruokkii pojan ja vaihtaa hänelle myös vaipan. Sitten lähdetään kauppaan, tai imuroidaan, tai tai tai... No tuotahan perheen arki pitkälti oikeasti on, ja mielestäni arjesta pitää osata nauttia myös ihan sellaisenaan. Mutta mitä sitten, jos ne pyykit jää joskus laittamatta, tai jos nyt kerran unohdat paistaa sen jauhelihan, joka piti viimeistään tänään laittaa.

Sekä pyykit, että jauhelihan paistamiset unohtuivat to do -listalta eilen. Yleensä meillä on aikaa lenkkeillä vain yksinään, mutta eilen Väinölän väki vetäisi yhdessä jalkaan lenkkarit, ja lähti juoksemaan koko perheen voimin (toki V toimi valmentajana, ja komensi vanhempiin vauhtia vaunuistaan käsin). 

On hyvä joskus vapauttaa itsensä niistä arjen vaatimuksista, jotka voi ihan hyvin siirtää huomiseen (vaikka tässä tapauksessa se jääkaappiin jäänyt jauheliha on kyllä menetetty tapaus). Sen sijaan voi välillä antaa itselleen aikaa keskittyä siihen, mikä on ihan oikeasti tärkeintä. <3 Kun minulla kerran on näitä korvaamattomia ystäviä ja maailman ihanimmat mies ja poika, niin miksi en keskittyisi välillä vain nauttimaan heidän seurastaan? Ja voi kuinka paljon eilisen hetket leikkikentällä ja lenkkipolulla antavatkaan voimaa tuleviin päiviin, jolloin on taas aika pakertaa sen ihan perus arjen parissa.

Vaikka kokemukseni eilisestä oli mitä parhain, tartun silti tänään jo koulutöihin, pyykkeihin, imuriin ja moppiin. Kun hoitaa arkensa askareet kunnialla, on taas lupa nauttia yksi jos toinenkin tällainen rennompi päivä.

Illan tullen

Viime päivien säät ovat suosineet sen verran hyvin, että sisällä emme ole V:n kanssa viihtyneet päiväsaikaan. Nämä loppukesän lämpimät päivät tykkään jo itsekkin viettää ulkosalla, sillä syksyn tuntua on jo sopivasti ilmassa. Mieltymykseni syksyyn alkaa näkyä jo meillä sisälläkin sen verran, että kynttilöitä tulee sytyteltyä sinne tänne, kun ilta koittaa.

Alkakoon katsaus uuteen kotiimme keittiöstä, joka on tällä hetkellä kaikista huoneista eniten valmis. Eniten tykkään fiilistellä kettiössämme iltaisin, sillä silloin on hyvä syy nauttia myös tästä huoneen valaistuksesta.

 

Itse en ole keittiömme kaakeleiden, enkä keittiökaappien värin suurin fani. Onneksemme pikkuinen ruokailuryhmämme sopii väritykseltään keittiöön mainiosti. Lisäksi M löysi ja valitsi keittiöömme täydellisesti sopivan tapetin. Itse olisin valinnut aivan toisenlaiset seinäpaperit keittiöömme, mutta tähän lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

 

Kuvat ovat toki vain kurkkaus keittiöstä, mutta huoneen yleisilme välittyy näistä hyvin. Vielä täälläkin on toki tehtävää, sillä parhaillaan keittiö toimii myös väliaikaisena pyykkihuoneena, koska kodinhoitotiloissamme vallitsee edelleen hallitsematon kaaos muuttomme jäljiltä. Tästä syystä päätin vähän rajoittaa tätä ensimmäisen huonepostauksen kuvakulmaa. :D

P.S. Viimeinkin minulla on olemassa tila, johon tämä isoäitini vanha Arabian käsinmaalattu maljakko oikeasti sopii. Voipa ihminen olla pienistäkin asioista onnellinen. ;)

Aurinkoista kesäpäivää sinulle!

- Laura

Rästitöitä tekemässä

Viimeisimmässä postauksessani noin ikuisuus sitten lupasin, että uutta postausta tulisi pian... No eihän siitä mitään tullut. Mutta syy on hyvä. Minua nimittäin ahdisti koko kevään ajan suunnattomasti ajatus siitä, että nuo tekemättömät koulutyöt eivät katoa, vaikka kuinka sitä toivoisin. 

Jos olisin odottanut koko kesän ja vain lomaillut V:n kanssa, olen melko varma, etten olisi pystynyt nauttimaan yhdestäkään kesäpäivästä kunnolla, sillä tulevalle lukuvuodelle kasautuvat opinnot olisivat vaanineet mieltäni ihan varmasti päivästä toiseen. Siispä tein ratkaisuni, ja päätin omistaa tämän kesän tuon lapsukaiseni ohella opinnoille. En vain jaksanut enää voivotella sitä, kuinka paljon olisi tekemistä tuon valmistumisen eteen. Ja hyvä ideahan tuo oli. Opintopisteitä alkaa ropista ihan pian, ja nyt on jo ahdistus tiessään. Vihdoinkin myös M saa tulla arkisin töistä kotiin astetta seesteisemmän vaimon luo. :D

kuva osoitteesata: https://www.pinterest.com/pin/118852877640652186/

Ja siinäpä se viesti pähkinänkuoressa. 

Kiireisenä tämä arki jatkuu edelleen, mutta tuntuu niin hyvältä, kun voi sanoa päässeensä elämässä jollakin osa-alueella kunnon harppauksen eteenpäin. Tietenkin kolikolla oli tässäkin tilanteessa se kääntöpuoli, ettei tuolle elämän sosiaaliselle puolelle ole juurikaan jäänyt aikaa. Edes tänne en ole saanut aikaiseksi päivittää kuulumisia. Onneksi perheen kesken ollaan saatu yhteistä laatuaikaa silloin tällöin, ja V:n kanssa olen silti saanut viettää aina suuren osan päivästä. Toivottavasti syksy tuo tullessaan enemmän aikaa paitsi perhe-elämälle, myös kaikille ihanille ystäville.

Seuraava postaus sisältääkin sitten jo kuvia kotimme uudesta ilmeestä, joka toki edelleen on aika askeettinen. Kuvat on jo otettunakin, eli toivoa sopii, että postaus löytää tiensä blogiin jopa ihan lähipäivinä.

terkuin

-Laura