Kauraiset juustoteeleivät

Toisinaan käy niin, että ystävä soittaa aamulla ja kysyy sopisiko tulla kylään. Yleensä juuri silloin pakastimesta ei löydy vierasvaroja, eikä jääkaapistakaan tahdo millään löytyä mitään tarjottavaa. Juuri tällaisina hetkinä päivän voi pelastaa tämä teeleipäohje, jonka alkuperäisen version olen aikoinaan löytänyt Uusi Kuu -blogista. Tämä älyttömän helppo ja herkullinen ohje ei petä koskaan. Valitettavasti en osaa sanoa kuinka kauan leivät säilyvät hyvinä, koska meillä nämä herkut katoavat pöydästä aina yhdessä päivässä.

Olen itse muokannut alkuperäistä ohjetta hieman, mutta leivät maistuvat ihan yhtä hyvin sekä alkuperäisellä että muokatulla ohjeella

Ohje:

3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta

ripaus paprikajauhetta

1/2tl suolaa
1dl juustoraastetta
1/2dl rypsiöljyä
2,5dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. 

Lisää joukkoon maito ja öljy. 

Sekoita taikina tasaiseksi.

Lusikoi leivinpaperille taikinasta pieniä noin ruokalusikan kokoisia kasoja.

Ripottele kasojen päälle hieman jauhoja ja taputtele kasat tasaisiksi leivinpaperille.

Pistele lopuksi vielä haarukalla reikiä leipiin.

Paista leipiä 225 -asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet kauniin kullanruskean pinnan.

Viimeksi tänään tein aamulla näitä yhden pellillisen jaettavaksi ystävien kanssa. Hyvin maistuivat pienille ja isommillekin kahvittelijoille. Nam!

Mukavaa päivänjatkoa sinulle!

T: Laura

Äidin päivän pelastajat

Moni jaksaa valittaa talven pimeydestä ja kylmyydestä. Itsekin syyllistyn siihen aina silloin tällöin ja tänään olisi tehnyt taas mieli vaipua kaamosmasennukseen. Olin suunnitellut kaiken valmiiksi aurinkoista aamupäivää ajatellen, mutta aamulla ikkunasta näkyikin lähinnä harmaata sen eri sävyissä. Yleensä pyrin sulkemaan pois mielestäni koko talven olemassa olon siten, että lopetan syksyni viettämisen marraskuussa, joulukuu on ainoa talvikuukausi ja tammikuusta alkaa jo kevät. Kevään merkiksi nappasin ekat tulppaanit kaupasta 2. päivä tammikuuta. Tuo pieni kimppu keltaista keittiössäni näyttikin tänään ihan erityisen kivalta, kun ulkona valoa ja värejä ei näkynyt.

Aamupalan jälkeen karaisimme V:n kanssa itsemme ja pukemiskiukuttelujen jälkeen säntäsimme ulos harmauteen. Onneksi piha oli täynnä lunta! Lunta on inhottava harjata auton katolta, eikä sitä aina jaksaisi kolata pihasta kuutiokaupalla pois. Silti äiti-ihmisenä olen oppinut arvostamaan lunta ihan uudella tasolla. Parasta hangessa on se, että joka ulkoilun jälkeen pihavaatteita ei tarvitse putsailla, eikä kurahousuja aivan välttämättä tarvita lainkaan.

Nyt aamupäivän tuotoksena pihaamme onkin ilmestynyt jo kaksi lumista taidonnäytettä. V:lle ei riittänyt, että omenapuiden alle rakennettiin yhdessä lumiukko. Ukolle kun täytyi tietysti tehdä myös kaveriksi heppa. Ukko raukalta puuttuu vielä kädet, silmät, nenä ja suu. Heppa ehti sentään saamaan jo korvat ennen pojan ruoka-aikaa.

Hauskaa päivänjatkoa sinulle

T: Laura

Vuodenvaihteen kollaasi!

Hyvää tammikuista lauantaita jokaiselle. Eilen vietettiin loppiaista ja aloin sen kunniaksi selailla puhelimeen kertyneitä otoksia joulukuulta. Sain meidän retkikuvista lopulta niin hyvän fiiliksen, että päätin jakaa perheemme vuodenvaihteen kuvat tännekin.

Viime kuussa meillä retkeiltiin ja lomailtiin. Huomisen jälkeen koittaa taas paluu arkeen, mutta ensimmäistä kertaa valovuosiin voin rehellisesti sanoa, että arki otetaan meillä vastaan virkeänä ja hyvillä mielin! Suhteellisen stressitön Joulu, vapaa-aika, ystävät ja perheen yhteiset hetket ovat tehneet tehtävänsä. Olen ihan varma, että tästä vuodesta tulee kokemisen arvoinen. 

Meillä on onni asua tällaisen keitaan lähellä. Täällä olemme retkeilleet V:n kanssa jo kerran jos toisenkin. Itse kun olen niitä äitejä, jotka tykkäävät viedä jälkikasvunsa ennemmin metsään kuin huvipuistoihin. Toki V nauttii välillä myös päivistä leikkipuistoissa ja vastaavissa, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan metsä tuntuu olevan pienelle ihan erityisen mieluinen pelikenttä ja leikkipaikka. Näissä maisemissa retkeiltiin uuden vuoden aattona. Kaunista oli, vaikka nämä talvimaisemat eivät vielä olleetkaan lumipeitteen alla.

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä haluan toivottaa kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein mukavaa tammikuuta ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteen! 

Terveisin

Laura

Väinölän tonttuilut osa 1

Viimeisimmässä postauksessa lupasinkin, että ennen Joulua olemme päättäneet pojan kanssa ryhtyä tontuiksi. Tarkoituksemme on jakaa pieniä yllätyksiä läheisille ja ystäville. Ihan omasta päästäni en tätä ajatusta keksinyt, vaan kyseessä on projekti, joka minun piti toteuttaa jo aikaisemmin. Tammikuussa otin vastaan haasteen, jossa tarkoitus oli yllättää viisi omaan tilapäivitykseen vastannutta ystävää juuri alkaneen vuoden aikana. Teoriassa mahtava ihan mahtava idea. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vasta yhteen postilaatikkoon olen vuoden aikana ehtinyt jättää kirjalahjan ja postikortin. Päätin silti saattaa tämän haasteen loppuun kunnialla ja siksi Väinölässä tehtaillaa joulukuun päivinä pieniä paketteja tuttuihin koteihin.

Samalla tahdomme V:n kanssa muistuttaa kaikkia siitä, että pienet teot merkitsevät. Ei muistamisen tarvitse aina olla suurta. Ajattele, kuinka paljon postikortti piristää, tai kuinka yksi puhelinsoitto ystävältä saattaa pelastaa kurjemmankin päivän. Tämän haasteen saat vapaasti kopioida ja ottaa käyttöön, jos itsekin tahdot piristää ystäviä keskellä pahinta joulustressiä ja kaamosta.

Eilen lähetimme V:n kanssa postinkantajan matkaan ensimmäisinä joulutervehdyksinämme kaksi Positiivarien kuvajoulukalenteria. Nämä kaunokaiset tilasin kirjepostina Harjun Paperista Jyväskylästä. Näissä joulukalentereissa on jokaisen luukun takana kuvan lisäksi jokin positiivinen lausahdus päivään.

Joulukalenterit ovat olleet itselleni aina ihan pakollinen hankinta ennen joulukuun alkua. Hassua, kuinka pieni kuva luukun takana voi merkitä Joulun odottajalle niin paljon. Jo viime vuonna sain huomata, että rakkauteni näihin kuvakalentereihin on periytyvää sorttia. Tänä vuonne pieni V ei malta edes vaatia itselleen aamupalaa ennen adventtikalenterin luukun avaamista. Viikko ennen 1. adventtia oli pienelle ihmiselle tuskaa, kun kalenteri oli olemasssa, mutta vielä siihen ei päässyt käsiksi.

Ja huomenna se vihdoinkin alkaa: joulukuu. Toiset eivät koko Joulusta piittaa ja toisille juhla vain on menettänyt vuosien saatossa merkitystään. Toivon, että jokaiselle lukijalle tämä kuukausi voisi olla kiitollisuuden aikaa. On kai naivia ajatella, ettei aikuiset kokisi Joulusta stressiä. Aika kaukaa haettua taitaa olla myöskin se, että koko ajan ja joka päivä sitä osaisi olla kuluneesta vuodesta kiitollinen. Itse ajattelin kuitenkin yrittää. Tulkoon Joulu! 

P.S. Erityisesti sinä joka vastasit mainittuun haasteeseen tammikuussa: Tarkkailehan postiasi! ;)

Mukavaa viimeistä marraskuun iltaa sinulle!

Terkuin Laura

Terveisiä Väinölästä

Hei vain kaikki pitkästä aikaa! Mukava huomata, että vaikka edellisestä kirjoituksestani on kulunut luvattoman pitkä aika, vierailijoita täällä on riittänyt silti. Suurin syy pitkälle kirjoitustauolleni on sentään iloinen. Alkuperäinen syyni blogin luomiselle nimittäin oli se, että Väinölän aamukahvien kautta voisin päivittää kotitaloutemme kuulumisia niillekin ystäville ja läheisille, jotka asuvat kauempana. Nyt vierähtäneen vuoden aikana olemme saaneet tavata näitä ystäviä ja tuttavia kiitettävän paljon. Kun lähdin tarkastelemaan kuluneen vuoden kalenteria, huomasin riemukseni, että joka ikinen kuukausi olemme saaneet tavata ja kahvitella ainakin muutaman ystävän, toverin, tuttavan tai sukulaisen kanssa. Mutta voi kun minulla on taas ikävä teitä kaikkia! Tulkaahan pian taas käymään!

Mutta nyt niitä kuulumisia! Meille kuuluu oikein hyvää ja pieni poikamme V on kasvanut hurjasti. Äidin vauvasta on siis kasvanut reipas ja toimelias poikaviikari, josta syyskuussa tuli myös päiväkotilainen. Kuten niin monessa muussakin perheessä, myös meillä tuota päiväkodin aloitusta odotettiin kauhun sekaisin tuntein. Ja aivan suotta! V viettää päiväkodissa vain muutaman päivän viikottain, mutta silti hoitopäivät rytmittävät mukavasti muutakin arkeamme. V on viihtynyt hoidossa hyvin, vaikka pitkien välipäivien jälkeen hän toisinaan kapinoi päiväkotiin menoa ensin kotona äidille ja vielä aamutuntien aikana välillä myös hoitotädeille. Päivien päätteeksi äitiä vastaan hoitopaikan pihamaalla juoksee kuitenkin iloinen ja reipas poika, joka lopun päivän aikana koettaa muistaa kertoa kaikki ne tärkeimmät ja kivoimmat hetket, joita tänään (omien sanojensa mukaan) "päivääkotissa" vietettiin tätien ja kevereiden kanssa.

Ja mitäs muuta? Ehkä hienointa on, että tällä hetkellä saan vastata kysymykseen "Mitäs teille nyt kuuluu?" sanoen: "Ihan hyvää. Sellaista TAVALLISTA perus arkea." Vielä viimeksi tänne kirjoitellessani epätavallinen arki olisi ollut huomattavasti korrektimpi ilmaus. Pieni lapsiperheemme on ollut turvallinen, rakastava ja kerta kaikkiaan siunattu perhe kyllä koko V:n elämän ajan, mutta vasta nyt voin todella sanoa, että arki alkaa tasaantua. Voisikohan äidin pian päättyvillä opinnoilla olla jotakin tekemistä asian kanssa?

Ja mitäs seuraavaksi olisi luvassa: Tänne ajattelin päivitellä lähi viikkoina vähän kuvakollaasia kuluneesta syksystä, juttuja Väinölän joulun odotuksesta ja lisäksi on luvassa muutama yllätyspostaus. Nämä postaukset tulevat sisältämään ripauksen joulutonttuilua. Eli ne ihan kirjaimellisesti pitävät sisällään yllätyksiä, jotka jatkavat Väinölästä joulukuussa matkaansa uusiin koteihin. ;)

mukavaa marraskuun iltaa sinulle!

terveisin Laura

Tervetuloa syyskuu!

On tämäkin. Ympärillä kaikkia harmittaa, kun kesä ja lämpimät säät loppuivat jo. Toki kesä on mukavaa aikaa, mutta meidän perheessä otetaan kyllä jo riemulla syksy vastaan. Tässä talossa ei liiemmin kaivata noita yli 24 let's go -asteita, vaan me arktiset lapset tykätään niiiiiin paljon enemmän tästä, kun ilmat viilenevät.

Lisäksi syksy voi parhaimmillaan olla ihan valtavan kaunista aikaa. Toivottavasti lehdet jaksaa riippua puissa vielä sen verran, että niiden väriloistosta saa nauttia pitkälle yli syyskuun. V on nauttinut viime päivät ehkä eniten seikkailuista omalla takapihalla. Hassua, mutta tämä pieni mies näyttää vasta hoksanneen, että tuossahan on ihan ikkunan takana vaikka kuinka mielenkiintoinen metsäkaistale, jossa riittää tutkittavaa moneksi päiväksi.

Vireyttä syksyyn meillä on lähdetty hakemaan myös lenkkipoluilta koko perheen voimin. Tähän asti olemme juosseet M:n kanssa lähinnä erikseen (eikä vähiten siksi, että suoraan sanottuna en pysy M:n perässä millään). Joitakin viikkoja sitten kokeilimme, tulisiko meistä edes suhteellisen tasavertaiset lenkkeilijät, jos M:n eteen laitettaisiin 22kg tavaraa: eli lastenvaunut ja pieni poika sinne istumaan. Kokeilu osoittautui tosi hyväksi ideaksi, ja nyt ollaan jo monina iltoina lähdetty yhdessä ulos juoksulenkkareissa. Isin ja äidin lisäksi näistä lenkeistä nauttii myös V. Näitä paikallisia lenkkimaisemia kelpaa vaunuistakin katsella.

Voitin tässä taannoin blogiarvonnan Johannan blogista: Jos sun lysti on - käsityöblogi

Näiden ihanan pehmeiden lankakerien, ja maistuvan valkoisen teen kera kelpaa päättää yksi jos toinenkin sateinen syysilta.

Näissä merkeissä meillä on otettu nyt syksy innolla vastaan. Mistä sinä syksyssä nautit?

parhain terkuin
-Laura

Kymmenen oppia pojalta äidille

 

Uskomatonta mutta totta! Meidän pieni V on tänään jo vuoden ja viiden kuukauden ikäinen. Tuohon aikaan on mahtunut ihan suunnaton määrä leikkiä, itkua, naurua, raivoa, hellyyttä, väsymystä, energiaa ja ihan korvaamattomia hetkiä V:n kanssa. V on oppinut meiltä vanhemmilta ja maailmalta jo paljon, mutta ihan yhtä lailla V on opettanut meitä vanhempia. Tänään meidän yhteistä matkaa muistellessani päädyin listaamaan kymmenen keskeisintä oppia tuolta pieneltä pojalta äidilleen.

1. Äiti muista aina suunnitella seuraava päivä ja sen ohjelma etukäteen. Muuten et saa aikaiseksi kanssani mitään.

Ja kun suunnitelmasi on valmis, voit suoraa karsia tuosta listasta puolet. Et millään ehdi tehdä kaikkea suunnittelemaasi, sillä minulla on sinulle luvassa paljon yllätysohjelmaa pitkin päivää.

2. Muista pitää huolta myös itsestäsi, sillä muuten et pysy vauhdissani millään.

3. Minulle ei kannata ostaa valtavaa määrää erilaisia leluja, sillä valikoin todennäköisesti leluista kuitenkin vain muutaman suosikin, joilla jaksankin sitten kyllä leikkiä päivästä toiseen. Loput leluista jäävät pölyttymään lelulaatikkoon. Lisäksi suurimman osan ajasta leikin kuitenkin joko puhelimellasi, kattilankansilla, imurilla, mopilla, tai vaikkapa avainnipullasi.

4. Minun kanssani kannattaa leikkiä ja puuhastella paljon päivän aikana. Muuten tämä minun suunnaton energiamääräni pitää minut hereillä vaikka vuorokauden ympäri.
(no ei kai nyt sentään, muttä välillä se siltä kyllä tuntuu)


5. Pyydä apua silloin kun sitä kanssani tarvitset, äläkä turhaa jää yksin, kun sinua väsyttää. Ihanat ja rakastavat isovanhempani, ja kaikki sinun kullan arvoiset ystäväsi ovat kyllä tukenasi.

6. Anna minun viettää kahdenkeskistä aikaa myös isin kanssa, sillä hänkin on minulle ihan valtavan tärkeä ja rakas ihminen, jota itsekin ikävöin kovasti, kun hän joutuu olemaan töiden vuoksi poissa kotoa. 
Ja meillä on tosi kivaa aina, kun leikimme kahdestaan ulkona, tai huoneessani legoilla.

7. On ihan suotavaa ja sallittua varata minulle myös kaupan pilttisoseita kaappiin siltä varalta, että omat pöperösi eivät minulle maistu.  
Pakkohan minun on kuitenkin syödä.

8. Muista pitää minua silmällä ihan koko ajan, sillä koskaan et voi tietää, mitä opin seuraavaksi. 
Saatan huomaamattasi saada ajatuksen vaikkapa seisoa keinutuolissa, tai kiivetä ruokapöydälle.

9. Opettele elämään hetkessä, sillä pian huomaat, kuinka paljon olen taas kasvanut. 
Et voi matkata ajassa enää taaksepäin vauva-aikaani, etkä tulevaisuudessa enää saa juuri tätä hetkeä kanssani takaisin. Nauti taaperoajastani NYT!

10. En osaa vielä äiti puhua muutamaa hassua sanaa enempää, mutta voit silti tuntea ja olla varma siitä, että minä rakastan sinua ihan yli kaiken tässä maailmassa!<3 
Olet minulle ihan yhtä tärkeä, kuin minäkin olen sinulle äiti.

 

Lämmintä elokuista päivää sinulle

-Laura