Rästitöitä tekemässä

Viimeisimmässä postauksessani noin ikuisuus sitten lupasin, että uutta postausta tulisi pian... No eihän siitä mitään tullut. Mutta syy on hyvä. Minua nimittäin ahdisti koko kevään ajan suunnattomasti ajatus siitä, että nuo tekemättömät koulutyöt eivät katoa, vaikka kuinka sitä toivoisin. 

Jos olisin odottanut koko kesän ja vain lomaillut V:n kanssa, olen melko varma, etten olisi pystynyt nauttimaan yhdestäkään kesäpäivästä kunnolla, sillä tulevalle lukuvuodelle kasautuvat opinnot olisivat vaanineet mieltäni ihan varmasti päivästä toiseen. Siispä tein ratkaisuni, ja päätin omistaa tämän kesän tuon lapsukaiseni ohella opinnoille. En vain jaksanut enää voivotella sitä, kuinka paljon olisi tekemistä tuon valmistumisen eteen. Ja hyvä ideahan tuo oli. Opintopisteitä alkaa ropista ihan pian, ja nyt on jo ahdistus tiessään. Vihdoinkin myös M saa tulla arkisin töistä kotiin astetta seesteisemmän vaimon luo. :D

kuva osoitteesata: https://www.pinterest.com/pin/118852877640652186/

Ja siinäpä se viesti pähkinänkuoressa. 

Kiireisenä tämä arki jatkuu edelleen, mutta tuntuu niin hyvältä, kun voi sanoa päässeensä elämässä jollakin osa-alueella kunnon harppauksen eteenpäin. Tietenkin kolikolla oli tässäkin tilanteessa se kääntöpuoli, ettei tuolle elämän sosiaaliselle puolelle ole juurikaan jäänyt aikaa. Edes tänne en ole saanut aikaiseksi päivittää kuulumisia. Onneksi perheen kesken ollaan saatu yhteistä laatuaikaa silloin tällöin, ja V:n kanssa olen silti saanut viettää aina suuren osan päivästä. Toivottavasti syksy tuo tullessaan enemmän aikaa paitsi perhe-elämälle, myös kaikille ihanille ystäville.

Seuraava postaus sisältääkin sitten jo kuvia kotimme uudesta ilmeestä, joka toki edelleen on aika askeettinen. Kuvat on jo otettunakin, eli toivoa sopii, että postaus löytää tiensä blogiin jopa ihan lähipäivinä.

terkuin

-Laura

Varaslähtö viikonloppuun

Meidän perheen arkiviikko loppui tällä viikolla jo keskiviikkona, kun auton nokka suunnattiin Jyväskylästä kohti kotia. Näin ollen saimme otettua varaslähdön vappuun ja viikonloppuun. Koko perheen reissu Keski-Suomeen sujui yli odotusten, ja tämä mutsi oli kyllä ihan maailman onnellisin, kun ei tarvinnut olla erossa vauvapojasta ja isästään. Pikkuinen jaksoi pitkät automatkatkin hyvin, ja paljon poju sai myös uusia kavereita, kun käytiin moikkaamassa äidin opiskelukavereita.

Torstai ja perjantai - eli koko vappu vierähti muuttaessa ja vuokrakodin loppusiivoa tehdessä. Nyt voidaan viimeinkin sanoa, että vuokra-asunnolle ollaan sanottu virallisesti heipat, ja avaimet voidaan luovuttaa huomenna oikeille omistajilleen. Nyt asumme muutaman viikon mieheni vanhempien luona, mutta ennen kuun loppua pääsemme muuttamaan omaan kotiin! <3

Toki ehdimme muuton ja siivouksen lomassa taikoa pöytään vähän herkkujakin munkkien ja siman lisukkeeksi. Tällä kertaa herkuteltiin hedelmäsalaatilla, josta pääsi nauttimaan myös perheen pienin.

 

Vinkki äideille: Myös iltapuuro maittoi V:lle huomattavasti paremmin, kun annokseen lisättiin vähän tuoretta hedelmää.

Hyvää viikonloppua sinulle!

- Laura

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/13979539/?claim=a2a2ebpkub9">Follow my blog with Bloglovin</a>

Kotiinviemisiä Jyväskylästä

 

Huh huh! Tiistainen päivä opetusharjoittelun merkeissä on ohi, ja taas jäi päivälle pari tuntia vapaa-aikaakin. Ensin ajattelin lähteä lenkkeilemään tuohon lähimaastoon harjulle, mutta äh...Ei näillä energiatasoilla. Kun olen yksin täällä koko viikon, niin eihän mua osaisi kukaan etsiä tuolta pöpeliköstä, jos en jaksaisikaan kotiin asti. Eli ehkä tämä on turvallisempi tapa viettää vapaa-aikaa tänään.

Kuten edellisessä blogipäivityksessä kirjoittelin, löysin eilen kaupungilta vähän kotiinviemisiä pikkuiselle. Matkatessani keskustaan pysähdyin Yliopistonkadun ihaniin Harjun Paperi ja Pienikamari liikkeisiin. Harjun Paperilta löysin muutaman kuvan kehystettäväksi pojan uuteen huoneeseen. Näitä junakuvia ajattelin hakea vielä pari lisää kehystämistä varten.

Poikamme tuffa on entinen veturinkuljettaja. Hänen vielä eläkkeelläkin jatkuva kiinnostuksena rautateitä ja vetureita kohtaan on saanut meidätkin arvostamaan tätä junailun historiaa. ;)

Tämä Littlephant-kuva oli muuten vain niin suloinen, että nappasin sen mukaani. Myös tämä kuva tulee saamaan kehykset ja paikan pojan huoneesta.

 Pienikamari-liikkeestä olisi voinut ottaa mukaan kyllä vaikka mitä! Tällä kerralla mukaan lähti tämä ihana ja sympaattinen pieni eväsboksi. Poikamme tykkää kovasti aina kannella äidin ja mummun käsilaukkuja ympäriinsä, ja erityistä mielipuuhaa hänelle on näiden laukkujen tyhjentäminen. Nyt hän saa oman pienen laukun, jota voi rauhassa kantaa ympäriinsä ja tyhjentää. Vieläpä ihan luvan kanssa.

 

 Vaikka osa näistä tuliaisista on materiaa, ajattelin viedä mukanani kotiin myös vähän seesteisemmän äidin ja vaimon. Tässä on muuton, opiskelun ja muun elämän kanssa ollut niin kova stressi päällä, että on taas korkea aika hengittää syvään ja löytää se surullisen kuuluisa sisäinen rauha. Ja vaikka tulevat viikot pitävätkin sisällään paljon (enemmän ja vähemmän) tärkeää tekemistä, olen taas vakaasti päättänyt olla stressaamatta. Keskityn olennaiseen, eli tähän aurinkoiseen ja aina ihan ylienergiseen rakkauteeni ja tietenkin hänen isäänsä.

Kun olen kerran tällaiset miehet elämääni saanut, niin miksi en siitä kiittäisi ja tarjoaisi heille aikaani juuri niin paljon, kuin se vain on mahdollista.

Eikö vain ole valloittava pakkaus? Naapuristakin tuli täti pihalle katsomaan ja ihastuksissaan ihmettelemään tätä pientä miestä, kun hän kuormansa kanssa viiletti pitkin rivarimme parkkipaikkaa. :D Onneksi arkiviikko kuluu täällä nopeasti ja pian pääsen taas myös pihaleikkeihin tämän herran kanssa.