Terveisiä Väinölästä

Hei vain kaikki pitkästä aikaa! Mukava huomata, että vaikka edellisestä kirjoituksestani on kulunut luvattoman pitkä aika, vierailijoita täällä on riittänyt silti. Suurin syy pitkälle kirjoitustauolleni on sentään iloinen. Alkuperäinen syyni blogin luomiselle nimittäin oli se, että Väinölän aamukahvien kautta voisin päivittää kotitaloutemme kuulumisia niillekin ystäville ja läheisille, jotka asuvat kauempana. Nyt vierähtäneen vuoden aikana olemme saaneet tavata näitä ystäviä ja tuttavia kiitettävän paljon. Kun lähdin tarkastelemaan kuluneen vuoden kalenteria, huomasin riemukseni, että joka ikinen kuukausi olemme saaneet tavata ja kahvitella ainakin muutaman ystävän, toverin, tuttavan tai sukulaisen kanssa. Mutta voi kun minulla on taas ikävä teitä kaikkia! Tulkaahan pian taas käymään!

Mutta nyt niitä kuulumisia! Meille kuuluu oikein hyvää ja pieni poikamme V on kasvanut hurjasti. Äidin vauvasta on siis kasvanut reipas ja toimelias poikaviikari, josta syyskuussa tuli myös päiväkotilainen. Kuten niin monessa muussakin perheessä, myös meillä tuota päiväkodin aloitusta odotettiin kauhun sekaisin tuntein. Ja aivan suotta! V viettää päiväkodissa vain muutaman päivän viikottain, mutta silti hoitopäivät rytmittävät mukavasti muutakin arkeamme. V on viihtynyt hoidossa hyvin, vaikka pitkien välipäivien jälkeen hän toisinaan kapinoi päiväkotiin menoa ensin kotona äidille ja vielä aamutuntien aikana välillä myös hoitotädeille. Päivien päätteeksi äitiä vastaan hoitopaikan pihamaalla juoksee kuitenkin iloinen ja reipas poika, joka lopun päivän aikana koettaa muistaa kertoa kaikki ne tärkeimmät ja kivoimmat hetket, joita tänään (omien sanojensa mukaan) "päivääkotissa" vietettiin tätien ja kevereiden kanssa.

Ja mitäs muuta? Ehkä hienointa on, että tällä hetkellä saan vastata kysymykseen "Mitäs teille nyt kuuluu?" sanoen: "Ihan hyvää. Sellaista TAVALLISTA perus arkea." Vielä viimeksi tänne kirjoitellessani epätavallinen arki olisi ollut huomattavasti korrektimpi ilmaus. Pieni lapsiperheemme on ollut turvallinen, rakastava ja kerta kaikkiaan siunattu perhe kyllä koko V:n elämän ajan, mutta vasta nyt voin todella sanoa, että arki alkaa tasaantua. Voisikohan äidin pian päättyvillä opinnoilla olla jotakin tekemistä asian kanssa?

Ja mitäs seuraavaksi olisi luvassa: Tänne ajattelin päivitellä lähi viikkoina vähän kuvakollaasia kuluneesta syksystä, juttuja Väinölän joulun odotuksesta ja lisäksi on luvassa muutama yllätyspostaus. Nämä postaukset tulevat sisältämään ripauksen joulutonttuilua. Eli ne ihan kirjaimellisesti pitävät sisällään yllätyksiä, jotka jatkavat Väinölästä joulukuussa matkaansa uusiin koteihin. ;)

mukavaa marraskuun iltaa sinulle!

terveisin Laura

Pojan oma valtakunta

Tällainen tuli meidän V:n omasta huoneesta. Oma lähtökohtani pojan huoneen sisustuksessa oli ja on se, että lapsi ei kuulu sisustukseen! Kaikki sisustusvalinnat (erityisesti) tässä huoneessa on tehty V:n omia mieltymyksiä ajatellen. Lelut sinne, mistä pienen miehen on helppo ne saada, tarpeeksi tilaa leikkiä, ja vaikka lempparilelut olisivat kuinka rumia tahansa, ne saa olla näkösällä, jos V niin itse tahtoo. Myös värimaailmaa miettiessämme päädyimme tähän perinteiseen poikien huoneen siniseen väriin, koska V:n väri on ihan ehdottomasti sininen. Oli lopulta aika vaikeaa löytää sellainen sininen maalisävy, joka ei tekisi huoneesta liian tummaa. Tonttimme on melko varjoisa ja metsäinenkin, joten ylipäätään kaikkien huoneiden värimaailmasta oli pakko tulla aika vaalea.

Valitsimme Tikkurilan maalisävyistä raikkaan "kaiku" sävyn. Vielä maalatessamme huomasimme kuitenkin, että oli maalisävy mikä vain sininen, lopputuloksesta voisi jäädä siltikin liian tumma. Lopulta päätimme jättää yhden seinistä valkoiseksi. Tälle seinälle täytyy vain kehitellä jotakin nättiä, ja V:lle mieluista. Mitähän se olisi? Ideoita otetaan vastaan. :)

Tähänkin lopputulokseen olen silti jo tyytyväinen. Pojan oma sänky puuttuu huoneesta vielä, sillä toistaiseksi V on nukkunut edelleen vanhempien makuuhuoneessa. Sekin hyvä puoli tuossa nukkumisjärjestelyssä on, että nythän täällä mahtuu paremmin leikkimään, ja legotkin saa mukavasti levitettyä ihan melkein koko lattian leveydeltä. ;)

 

Mukavaa sunnuntaita sinulle

- Väinölän väki